Sälli viihtyy viikonloppuna lumisissa askareissaan, omassa linnassaan.
Ja sen jälkeen sisällä lämpimässä lehden lukupuuhissaan. On taas yksi pimeä itsenäisyyspäivä.
Sälli vilkaisee sähköpostiaan ja kauhistuu.
Voihan myrsky ja mylväys!
Sälli on saanut kutsun Linnan juhliin!
Se tuli varmaan siitä Oulun kaupungin esittelystä presidenttiparille.
Erityisesti Jenni innostui Sällin turinoista Oulun historiasta ja elämästä.
Mutta eihän Sällillä ole juuri mitään vaatettakaan.
Vaatekaappikin on varattu. Apua!
Ja miten sinne nyt yhtäkkiä Oulusta pääsee? Juhlat alkaa ihan justiinsa.
Hiihtämällä ei ehdi.
Eikä pyörällä.
Ja onnikkakin meni jo.
Täytyy kehittää oma menopeli.
Vuoristoratahan vie Helsinkiin!
Eiku menoksi.
Pitäähän sitä vähän maisemia katsella matkalla.
Nyt ollaan jo aika lähellä. Hopotihopoti hoi.
No, kas, paljon on muitakin tulijoita.
Upeat puvut on kaikilla, Selinkin hyväksyisi.
Vihdoin päästään kättelemään juhlaisäntää.
Mitenkäs hän on noin hyvin suojautunut? Ai, niin korona ja maskisuositus.
Juhlavieraita pyörii ympäriinsä mitä erikoisemmissa asuissa.
Ja ruokaa ja juomaa löytyy kaikkialta.
Juhlamusiikki onkin sälytetty Sällin harteille.
No sehän onnistuu.
Yy, kaa ja yykaakoonee, dadam didi dam di.
Ja pääseepä Sälli itsekin parketille pyörähtämään.
Olipa onni, kun Sälli ehti kuin ehtikin juhliin.
Ja vaatteilla ei nyt niin väliä, tunnelma tärkeintä.
Räps!
Yhtäkkiä Sälli herää sanomalehden rapinaan.
Untahan se olikin, ne linnan juhlathan ovatkin tänä vuonna vain virtuaaliset.
- - Kotini on linnani, huokaa Sälli vähän helpottuneena. - Eikä onneksi tarvitse niitä vaatteitakaan etsiä.
Eli ainakin Sälli osasi juhlia mukana, virtuaalisesti tai kuha jotenkin.
