Sälli kiljuu pihalla. Pälli, Sällin pikkuserkkumies
sattuu juuri tulemaan paikalle.
· Mitä ihmettä sinä
puuhaat, Sälli?
· Mitä itse siinä
pällistelet? Tule äkkiä apuun, Sälli saa ähkäistyä.
Sälli pyörii selällään heinikossa ja kamppailee jonkin
pitkulaisen kapean puutynnyrin kimpussa. Toinen käsi pitelee kiinni tynnyristä
sojottavasta kepistä ja toinen jalka on syvällä tynnyrin uumenissa, nähtävästi
tiukasti jumissa. Jotain vaaleaa nestettä roiskuu ympäriinsä.
Sälli viittoilee Pälliä ottamaan kiinni tynnyrin
alareunasta ja vetämään. Sälli ja Pälli ponnistelevat tovin yhdessä puuskuttaen
ja lopulta he saavat erotettua nuo tappelupukarit toisistaan, vaikkakin
toiselle osapuolelle kävi vähän huonosti. Pälli istuu maassa puutynnyrin
kappaleita sylissään.
· Niin, toistan
kysymykseni, siis mitä ihmettä sinä teet? Et kai kiljua?
· En nyt sentään, vaan
voita. Sitähän ei mikään voita, Sälli vastaa. - Täytyyhän tässä alkaa
varautumaan tähän maailman tilanteeseen.
· No, kiljukin vois olla
sitä varautumista. Mutta voi voi olla parempi. Ai, tämä tynnyri olikin siis
kirnu.
Sälli ja Pälli nousevat ja keräilevät kirnun palaset
kasaan. Sälli raapii päätään ja voivottelee:
· Voi, voi, kirnu parka,
maito rukka. Ehkä minä kuitenkin osaan tämän vielä korjata, ja lopulta saan
voita, jota mikään ei voita.
· No, ei tuo kovin
oikeaoppiselta vaikuttanut, Pälli sanoo. - Mikä meni pieleen?
Sälli liittää kirnun osia yhteen.
· Aa, no en saanut sitä
yhtä keppiosaa kunnolla toimimaan, niin kokeilin jalalla. Poljetaanhan
viinirypäleitäkin jaloilla.
· Niinpä tietysti, vastaa
Pälli. - Ja sitten ajattelit olla omavarainen, kun saat tehtyä itse voita,
kaupasta ostetusta maidosta. Vai joko olet ostanut lehmänkin?
Pälli vilkuilee ympärilleen, odottaen ammuvan lehmän
kohta kurkistavan piharakennuksen takaa.
· No, en omavarainen, vaan ajattelin
lähettää sitä voita Ukrainan sotilaille, kun voita ei mikään voita, Sälli sanoo
tosissaan. - Yritin miettiä, että mitä ihmettä yksi luuranko voisi tehdä tässä
järjettömässä maailmassa. Ja vielä pelokas luuranko.
· Mutta ei taida olla
järkeä tässä voinkaan lähettämisessä, vai mitä olet mieltä Pälli? Sälli kysyy
masentuneena.
· Ajatus hyvä ja tärkein,
mutta toteutus ei nyt ihan osunut, Pälli vastaa. - Ehkä toimivampaa olisi
kerätä esimerkiksi rahaa vaikka tuohon ämpäriin, Pälli osoittaa maassa olevaa
toista puuastiaa.
· Se on kiulu, Sälli korjaa
heti. - Kaadoin maitotölkin maitoa siihen ennen kirnuamista. Se tuntui jotenkin
oikealta tavalta.
Äkkiä jokin vilahtaa heidän ohitseen ja molskahtaa
kiuluun lennättäen loputkin maidot ilmaan.
· Ki ki kii, ki ki kii,
kuuluu kiulusta.
· Se on Sorsa! Sälli
huudahtaa.
· Ei sorsa mahdu kiuluun,
Pälli epäilee.
· Tarkoitin Riki Sorsa, se
muuttohaukka, Sälli sanoo.
· Se vielä vähemmän. Tai
ne, Pälli jatkaa kummasteluaan. - Mun kaverin pihalla kotka yritti käydä koiran
kimppuun, koiran nimi oli Neva. Vertauskuvallisuuttako tilanteessa?
· Kiri lii, kiki rii, riri
kii, riki kuii, kiulusta kuuluu lisää ääntä.
· Kyllä se on kiuru! Pälli
huudahtaa.
· Krista? Ei voi olla!
Sälli kiljahtaa. - Ai, lintu!
· Hannu ja Krista? Pällikin
jo säikähtää. - Kohta tulee noita ja syö meidätkin. Ei, ne olikin Hannu ja Kerttu.
Nyt kiulusta räpistelee esiin jotain. Pieni kiuru
pääsee hypähtämään kiulun reunalle seisomaan. Vähän pöllämystyneenä se
katsahtaa Sälliin ja Pälliin, räpäyttää siivistään viimeiset maitopisarat
heidän päälleen ja lennähtää nopeasti pakoon.
· No, olipas se pieni
pakolainen, Sälli ihmettelee. - Kiulusta tuli kiuru. Miksihän se tuonne kiuluun
putosi?
· Vai putosiko se? Pälli
alkaa pohtia. - Ehkä se pudotettiin sinne. Tai oliko sen tarkoitus osua
jonnekin ihan muualle? Vai oliko se sittenkin joku ihan muu, joka sinne kiuluun
putosi, ja joku muu, joka sieltä lensi pois? Voiko tietää? Lehmä?
· Täh? Hmm, voiko tietää?
Sälli henkäisee. - Voi! Voi tietää.
Nopeasti Sälli hakee tarvikkeita ja ryhtyy korjaamaan
kirnua. Hän yhdistää osat paikoilleen ja kiertää ympärille ilmastointiteippiä.
Siten hän sanoo Pällille:
· Vaikka lehmät loikkisivat
kuun yli, niin se ei auta tekemään voita. Googlaa.
· Mitä? Pälli kysyy
ihmeissään.
· Miten kirnutaan, Sälli
vastaa.
Pälli Googlaa kännykällään ja hihkaisee: - Haa, siksi
se ei onnistunut, sen pitää olla kermaa.
Sälli noutaa kermaa, kaataa sen kiuluun ja asettaa
kannen paikoilleen. Yhteistuumin Sälli ja Pälli alkavat kirnuta vuorotellen. Ja
kas, nyt kirnu toimii ja pian heillä onkin aimo voikimpale kirnun pohjalla.
· Voilá. Mitäs tällä nyt
tehdään? Pälli kysyy.
· Vaikka lehmät loikkisivat
kuun yli, niin se ei auta lopettamaan tätä hulluutta. Minä voin lähteä tämän
voin kanssa rintamalle, Sälli ilmoittaa vakavana. - Vaikka pelottaakin. Mutta minä
voin varmaan olla jotenkin avuksi siellä ja voita ei mikään voita.
· Joo, ja luulen, että
ne voivat juosta pakoon jo, kun kävelet vastaan, Pälli sanoo vilpittömästi. – En
voi tietää, mitä tiellesi tulee ja voin toivottaa sinulle vain voimaa. Mutta
rohkeutta voi löytää vain, kun pelkää.
Sälli ottaa kirnun kainaloonsa, hyvästelee Pällin ja
astelee kotiportista kadulle:
· Jos ei kuuta kiurusta
kesään, niin toivottavasti alle kuu kirnusta rauhaan!