Tarina Sällin linnan juhlista

 

 

 

 

 

 

Sälli viihtyy viikonloppuna lumisissa askareissaan, omassa linnassaan.

Ja sen jälkeen sisällä lämpimässä lehden lukupuuhissaan. On taas yksi pimeä itsenäisyyspäivä.

 

 

 

Sälli vilkaisee sähköpostiaan ja kauhistuu.

 

 

 

 

 

 Voihan myrsky ja mylväys!

 

 

 

 

 

 

 Sälli on saanut kutsun Linnan juhliin!

 

 

 

 

 

 

Se tuli varmaan siitä Oulun kaupungin esittelystä presidenttiparille.

 

 

 

 

Erityisesti Jenni innostui Sällin turinoista Oulun historiasta ja elämästä.

Mutta eihän Sällillä ole juuri mitään vaatettakaan. 

Vaatekaappikin on varattu. Apua!

 

 

Ja miten sinne nyt yhtäkkiä Oulusta pääsee? Juhlat alkaa ihan justiinsa. 

Hiihtämällä ei ehdi.

 

 

 

 

 

 

 

 

Eikä pyörällä.

 Ja onnikkakin meni jo.

 

Täytyy kehittää oma menopeli. 

Vuoristoratahan vie Helsinkiin!

Eiku menoksi.

 

 

 

 

 

 

Pitäähän sitä vähän maisemia katsella matkalla.

 

 

 

 

 

 

Nyt ollaan jo aika lähellä. Hopotihopoti hoi.

 

 

 

 

 

No, kas, paljon on muitakin tulijoita. 

Upeat puvut on kaikilla, Selinkin hyväksyisi.

 

 

 

 

 

 

Vihdoin päästään kättelemään juhlaisäntää. 

Mitenkäs hän on noin hyvin suojautunut? Ai, niin korona ja maskisuositus.

 

 

 

 

 

 

Juhlavieraita pyörii ympäriinsä mitä erikoisemmissa asuissa.

 

 

 

 

 

 

 

 Ja ruokaa ja juomaa löytyy kaikkialta.

 

 

 

 

 

 

Juhlamusiikki onkin sälytetty Sällin harteille. 

No sehän onnistuu.

Yy, kaa ja yykaakoonee, dadam didi dam di.

 

 

 

 

Ja pääseepä Sälli itsekin parketille pyörähtämään.

Olipa onni, kun Sälli ehti kuin ehtikin juhliin. 

Ja vaatteilla ei nyt niin väliä, tunnelma tärkeintä.

Räps!

Yhtäkkiä Sälli herää sanomalehden rapinaan.

Untahan se olikin, ne linnan juhlathan ovatkin tänä vuonna vain virtuaaliset.

 

 

 

-    -   Kotini on linnani, huokaa Sälli vähän helpottuneena. - Eikä onneksi tarvitse niitä vaatteitakaan etsiä. 

     Eli ainakin Sälli osasi juhlia mukana, virtuaalisesti tai kuha jotenkin.

 

Krokotiili olohuoneessamme

Koronavirusepidemia on sekoittanut tai pikemminkin pysäyttänyt maailman. Sälli pystyy onneksi etätyöskentelemään kotonaan suositusten mukaisesti eikä hän ole tehnyt mitään turhia ulkoilujakaan, jotta viruksen leviämistä saataisiin hidastettua. Ruokaa tai lääkkeitä hän ei periaatteessa tarvitse, mutta mökkihöperyys alkaa jo vaivata viikon sisällä oleilun jälkeen, vaikka oleiluhankin on periaatteessa kiellettyä. Ikkunastaan Sälli seuraa kateellisena koiriaan ulkoiluttavia ohikulkijoita.

·         Tiedän, että minun pitää olla onnellinen, kun minulla on vielä työtä ja terveyttä, mutta kun tuo näyttää niin kivalta, ja on vielä sallittuakin näinä aikoina, hän huokaa.

Yhtäkkiä hän ryntää ullakon romukaapille ja kaivaa sieltä vanhan pehmolelun, pienen krokotiilin. Hän kiinnittää narun tämän kaulaan ja lähtee rohkeasti ulos. 

Sälli kurkkii, ettei ketään ole näkyvissä, astuu pihatieltä kadulle, heittää krokotiilin ojaan ja lähtee reippaasti kävelemään vetäen näkymättömissä ryömivää lemmikkiä perässään. Välillä, kun joku tulee vastaan, hän pysähtyy ja juttelee Krokolle ja nykii narusta niin, että heinät heiluvat. Vastaantulijat siirtyvät yleensä toiselle puolelle tietä tai pitävät ainakin säädetyn turvavälin. Eräistä lastenrattaista kuuluu pieni ääni:

·         Katto äitti, klokotiili!

·         No, juu juu, onhan noita aina, äiti vastaa ja kiristää vauhtiaan ohittaessaan Sällin.

Sälli nolostuu hetkeksi luullessaan paljastuneensa, mutta onneksi näin ei tapahtunutkaan. Hän jatkaa ulkoilutustaan, omaansa sekä pehmokrokotiilin.

Sälli on jo kyläkaupan luona.

·         Enhän minä mitään tarvitse, edes vessapaperia, mutta jospa kävisin silti.  

Hän piilottaa Krokon narun ojan heinikkoon ja astelee kauppaan. 

Ihmisiä on siellä jonkin verran ja he karttavat sekä katseillaan että askeleillaan toisiaan kuin samanapaiset magneetit. Leipä-, liha-ja säilykehyllyt ovat tyhjiä. Ajatuksetkin melkein kaikuvat tässä hiljaisuudessa. Sälli kerää ostoskoriinsa jotain sekalaista, papuja, lankakerän, pelikortit, kynttilän, muffinssivuokia. 

Äkkiä Sälliä alkaa aivastuttaa, ojasta tarttuneet heinät nähtävästi herättivät vanhan heinänuhan.

·         Aa, Sälli pyörii ympäri päätään pidellen, - Mihin? Tuonne!

Sälli sukeltaa parin hyllyn väliin ja salaa päästää pidättyvän tyrskähdyksen.

·         Huh, onneksi kukaan ei kai nähnyt, hän ajattelee ja kääntyy hyllyn takaa takaisin käytävälle. 

Ja törmää suoraan johonkin.

·         No, terve Sälli, sanoo naapurin Juhani.

·         Olen minä terve!, huudahtaa Sälli hätääntyneenä.

·         No, enhän minä sitä epäilekään, Juhani vastaa. - Sinähän olet niitä ainoita, jotka ei voikaan sairastua.

·         Ai, niinkö? Sälli ihmettelee.

·         Joo, tai siis, kun siis sinähän olet tuommoinen, tai siis kun sinulla on aika hyvä immuniteetti tämmöisille taudeille, Juhani selittää. - Tokihan sinäkin voit levittää sitä virusta, mutta sinut on aika helppo sterilisoida.

·         Apua, Sälli hätääntyy.

·         Eiku tarkoitin steriloida, tai desinfioida, jollain suihkulla vaan, Juhani korjaa. - Sinustahan vois olla hyötyä sairaaloissa ja muissa semmoisissa.

·         No sepäs hyvä idea, innostuu Sälli. - Soitan heti HUSiin. Nyt saa olohuone ja etätyö jäädä.

Sälli työntää kärryä, jossa on erikoistutkimus-, testaus- ja suojalaitteita sekä hengityskoneita menossa huoltoon ja sterilointiin. Hän on päässyt erikoistutkimusten jälkeen erikoisluvalla ja - pikakoulutuksella erikoiseristystilojen erityisvälinehuoltajaksi epidemiakeskukseen. Sälliä pyydetään tiloihin ja tehtäviin, joihin kukaan sairaala- ja pelastushenkilökunnasta ei enää uskalla mennä, koska suojahanskoja-, haalareita- ja muita välineitä ei vain riitä enää kaikille, välillä sairaalan sisällä, välillä ulkona, desinfiointisuihkun kautta ambulanssin mukana sairaiden noutotehtäviin ja taas suihkun kautta välinehuoltoon. Sällin erityinen apu on tullut todellakin tarpeeseen tässä karmeassa tilanteessa.

Tieto tällaisesta väsymättömästä, sairastumattomasta ja avuliaasta hahmosta on kiirinyt jo korkeammallekin taholle, hallitusviisikko on kutsunut Sällin hallituksen tiedotustilaisuuteen.

Metrin välein sijoitetut viisi puheständiä odottaa tyhjinä. Ovi avautuu, Sälli pujahtaa ovesta ensimmäisenä oikeaan takakulmaan seisomaan, pian saapuu viisi vakavaa naista omille paikoilleen mikrofonien taakse. 

Pääministeri Sanna Marin aloittaa tiedotustilaisuuden tervehdyksellä ja esittelee ministerit sekä Luisevan Sällin, joka vastaa esittelyyn varovaisella nyökkäyksellä. Marin jatkaa koronavirustilanteen aiheuttamien poikkeusolojen takia tehtyjen päätösten selvittämisellä. 

Sälli kuuntelee puhetta, mutta pian hän siirtyy vaivihkaa pääministerin taakse ja kuiskaa tämän korvaan.

·         Yrittäjät, työttömyys. 

Marin muokkaa puheeseensa lennosta yrittäjien helpotetun mahdollisuuden saada työttömyyspäivärahaa.

·         Tyel, yel, sotut, Sälli kuiskaa jälleen.

Puhe siirtyy työnantajien sosiaalimaksujen ja eläkkeiden maksujen mahdolliseen siirtoon valtion maksettavaksi.

·         Vuokrat, kiinteät kulut, yksinyrittäjät...

·         Lomautukset, lomautetut...

·         Kaikki samassa poikkeuksellisessa tilanteessa...

·         Pysykää kotona...

·         Tehohoidon kapasiteetti...

·         Kyllä me tästä selviämme...

Näin tiedotustilaisuus jatkuu. Sälli käy kuiskimassa vuoron perään kaikille ministereille viestejä, ja kaikki ottavat tämän ehdotukset suoraan mukaan puheisiinsa, kuin ne olisivat niissä aina olleetkin.

Lopulta Sälliä itseään haastatellaan.

·         Maaseudun Tulevaisuus -lehdestä: Kuka oikein olet? Ja miksi kuiskit siellä ministereiden takana? Oletko jokin ministerikuiskaaja?

·         Olen Luiseva Sälli, ja tuon vain esille pitkän elämänkokemukseni aikana vastaavissa tapahtumissa tekemiäni huomioita ja kriittisiä pisteitä, toivoen, että niistä olisi apua tässä nykyihmiselle ja meille kaikille oudossa tilanteessa. Toki aiemmin tällaiset epidemiat ovat tapahtuneet aivan erilaisessa yhteiskunnallisessa ajassa ja talousympäristössä, globaalius on muuttanut kaiken. Nyt olen kyllä huolissani kaikista pienistä ihmisistä ja heidän yrityksistään ja sitä kautta isoista yrityksistä ja niiden pienistä ihmisistä ja sitä kautta pitkässä juoksussa koko isosta kuvasta, jossa iso joukko väläyttelee liian punaista valoa vihreän sijasta tai päin vastoin pienestä kuvasta, jossa pieni joukko lähtee juoksuun liian lyhyellä janalla ilman lähtölaukausta. No, nyt lähti laukalle, mutta kyllä te ymmärrätte, mitä minä tarkoitan. Toivon vain siis, että pian me kaikki voisimme työskennellä terveinä omissa tehtävissämme ilman erityisiä desinfiointisuihkuja ja kävellä rauhassa omilla kotikaduillamme ilman krokotiileja ojissa. Kiitos.

Kaikki ovat hetken hiljaa, kunnes päämisteri taputtaa varovaisesti ja pian kaikki yhtyvät taputukseen. Sälli kumartaa pikaisesti hymyillen ja siirtyy hämillään takariviin.

Pitkän päivän päätteeksi Sälli on passitettu välillä kotiin lepäämään rauhassa. Mutta yhtäkkiä hän muistaa Krokon ojassa. Pimeän turvin hän hiippailee kaupalle ja nappaa piilottamansa narunpään ja vetää vettä valuvan pehmolelun mukaansa. Kotona hän suihkuttaa Krokon puhtaaksi ja asettaa sen kuivaustelineelle keskelle olohuonetta. 

·         Anteeksi ja kiitos, Kroko. Avullasi elämäni kääntyi ihan uudelle tielle, enkä nyt tarkoita vain sitä piennarta, jota pitkin jouduin astelemaan ja sinua salaa ojassa uittamaan. Kuivu rauhassa, ystäväni.