Suomi nousuun byrokratian voimalla!!

Suomi nousuun byrokratian voimalla!!

Minulla, Luisevalla Sällillä on ratkaisu työttömyysongelmaan ja harmaan talouden ongelmaan! Ja työvoimapulaongelmaan! Ja siirtolais- ja pakolaisongelmaan! Keksin tämän toissa yönä, kun rakentelimme ystävieni kanssa erilaisia kasvurakenteita pihojemme kukille ja köynnöksille.

Suomi tarvitsee paljon uusia työntekijöitä vahtimaan kaikkia harmaata taloutta harjoittavia rakennusliikkeitä, eli varalta siis kaikkia Suomessa olevia rakentajia, niin yrittäjiä kuin yksityisiä remonttireiskoja ja pensselipirkkojakin. Ratkaisu olisi se, että jokaiselle työmaalle palkattaisiin yksi työtön seuraamaan, montako työntekijää siellä on, mitä he tekevät ja kuinka kauan. He voisivat myös valvoa, että veronumerot ovat asiallisesti esillä työvaatteissa ja merkittyinä rakennusalan valtakunnalliseen veronumerorekisteriin sekä he voisivat näppärästi näpytellä urakka- ja työntekijäilmoitukset paikanpäällä Suomi.fi-palvelussa ja tiedot olisivat reaaliajassa verottajalla. Siten säästyisi rakentajiltakin aikaa itse työn tekemiseen, kun nyt se menee työseuranta- ja ilmoitussirkuksen kuukausittaiseen pyörittämiseen.

Tällaista työntekijää voisi kutsua vaikka byrokratian seinäruusuksi. B-seinäruusulle olisi tarjolla päivittäinen lounas, kahvi ja pulla työmaakahvilassa tai kotikeittiössä sekä majoitus rakennustyömaiden puolivalmiissa loft-tyylisissä asunnoissa tai pihasaunassa, mikä samalla mahdollistaisi ympärivuorokautisen vartioinnin työmaille, eikä tavaraa häviäisi maailman hämäriin tuuliin. B-seinäruusu saisi myös itselleen virikkeellisen ympäristön, oppisi uusia asioita, tapaisi uusia ihmisiä, pääsisi sanalla sanoen juurtumaan yhteiskunnan rakenteisiin, pois syrjäytymis- ja kuihtumisvaarasta, jossa työttömät tahtomattaan ovat.

Yrittäjien avuksi b-seinäruusu voisi myös kerätä yrittäjien taskuista putoilevat kuitit ja tositteet, silittää ne ja pakata nätisti pinkkaan ja lähettää kuukausittain kirjanpitäjälle. Tämäkin säästäisi yrittäjien sekä kirjanpitäjien aikaa, vaivaa ja hermoja, mikä lopulta tehostaisi koko yhteiskunnan toimintaa. Monelta mielensairastumiselta vältyttäisiin, kun byrokratia hoituisi kuin puutarhanhoito puutarhurilta.

Ja jos tarvitaan vielä lisää työpaikkoja, niin voisihan jokaisen rakentajan perään laittaa ihan henkilökohtaisen valvojan, b-seinäruusunnupun, joka vahtisi ja tutkisi myöskin heidän yhteistyökumppaneitaan, perheitään ja muita sidosryhmiä tai muuten vain hoitelisi pikku askareita heidän puolestaan. Kukkaan puhjetessaan tämä b-seinäruusulajike voisi levitä konsulttien, ravintoloitsijoiden, poliitikkojen ja muidenkin alojen edustajien ajantasaiseen seuraamiseen ja raportointiin.

Kun kaikki Suomen työttömät on istutettu tähän byrokratian tärkeään seinäruusun tehtävään, voitaisiin ilmoittaa esimerkiksi Kreikalle tai Unkarille, että tänne voisi lähettää kaikki heille luvattomasti saapuvat pakolaiset. Näin saataisiin lisää työvoimaa ja voitaisiin ihailla oikein monikulttuurillista seinäruusun kukintaa. Ja jos kukinta on kyllin vahvaa ja tuloksia syntyy, niin Suomi voisi olla esimerkkinä muillekin maille innovatiivisesta byrokratian hyödyntämisestä, monimutkaisten säädösten ja työhaluisten ihmisten risteyttämisestä kukkivaksi seinäruusuköynnökseksi yhteiskunnan vahvojen rakennuspilareiden ympärille. Ja pilareiden päälle nousisi aina uusia kerroksia, uusia ulottuvuuksia, uusin tavoin hyödynnettäväksi.

Tuoli

Jokaisen itseään kunnioittavan puusepän täytyy ainakin kerran elämässään suunnitella ja valmistaa tuoli. Tuolissa kiteytyy kaikki.

On osattava hahmottaa ihmisen anatomiaa, löydettävä paras muoto, joka tukee ergonomista istumista. Tai paremminkin vähiten huono muoto, koska itse istuminenhan on luokiteltu yhtä vaaralliseksi kuin tupakoiminen. Eli on etsittävä välttämättömän pahan minimoivaa muotoilua. 

Tuolin rakenteen täytyy olla kestävä ja turvallinen, jottei välttämättömästä pahasta koidu vielä pahempia onnettomuuksia vaikkapa tuolin hajotessa istujan alle. 

Raaka-aineiden tulee olla sopivia kyseiseen tarkoitukseen ja valmistusmenetelmien sellaisia, että haluttu lopputulos saadaan aikaan käytössä olevilla resursseilla. Raaka-aineiden ja valmistusmenetelmien valinnassa on huomioitava myös ekologisuus, koko tuotteen elinkaaren ajalla. 

Tuolin syntyprosessissa siis erilaiset käyttäjät, käyttötarkoitukset, -olosuhteet, materiaalit, rakenteet ja monet muut näkökohdat sekoitetaan ja kootaan niistä sopiva yhdistelmä, joka soveltuu istuimeksi. Lopputuloksen pitäisi olla kaiken lisäksi ulkonäöllisesti tarkoitustaan ilmentävä tai muuten vain aisteja hivelevä tuote. 

Tuolin suunnittelu ja valmistus onkin niin vaikea homma, että onneksi minä en ole itseään kunnioittava puuseppä. Olen vain itseään kunnioittava tuolivanhus. Varmaankin olen käynyt läpi edellä kuvatun monitahoisen prosessin, mutta onneksi en sitä enää muista. Tässäpä kuitenkin olen. Ja tässä istun, sanokoot asiantuntijat istumisesta mitä sanovat. Istun ja nautin!