Jokaisen itseään kunnioittavan puusepän täytyy ainakin
kerran elämässään suunnitella ja valmistaa tuoli. Tuolissa kiteytyy kaikki.
On osattava hahmottaa ihmisen anatomiaa, löydettävä paras
muoto, joka tukee ergonomista istumista. Tai paremminkin vähiten huono muoto,
koska itse istuminenhan on luokiteltu yhtä vaaralliseksi kuin tupakoiminen. Eli
on etsittävä välttämättömän pahan minimoivaa muotoilua.
Tuolin rakenteen täytyy olla kestävä ja turvallinen, jottei
välttämättömästä pahasta koidu vielä pahempia onnettomuuksia vaikkapa tuolin hajotessa istujan alle.
Raaka-aineiden tulee olla sopivia kyseiseen tarkoitukseen ja
valmistusmenetelmien sellaisia, että haluttu lopputulos saadaan aikaan käytössä
olevilla resursseilla. Raaka-aineiden ja valmistusmenetelmien valinnassa on
huomioitava myös ekologisuus, koko tuotteen elinkaaren ajalla.
Tuolin syntyprosessissa siis erilaiset käyttäjät, käyttötarkoitukset, -olosuhteet, materiaalit, rakenteet ja monet muut näkökohdat sekoitetaan ja kootaan niistä sopiva yhdistelmä, joka soveltuu istuimeksi. Lopputuloksen pitäisi olla kaiken lisäksi ulkonäöllisesti tarkoitustaan ilmentävä tai muuten vain aisteja hivelevä tuote.
Tuolin suunnittelu ja valmistus onkin niin vaikea homma,
että onneksi minä en ole itseään kunnioittava puuseppä. Olen vain itseään
kunnioittava tuolivanhus. Varmaankin olen käynyt läpi edellä kuvatun monitahoisen
prosessin, mutta onneksi en sitä enää muista. Tässäpä kuitenkin olen. Ja tässä istun, sanokoot asiantuntijat istumisesta mitä sanovat. Istun ja nautin!
No vakkiirin tooli on sitte ainaski terveellinen ko siinei voi istua ollenkaa. Kamala kapistus! Mun rumppa ei ainaskaan tykkäis siinä viipaloitua.
VastaaPoistaSitä tuolia voisikin markkinoida työpaikoille terveystuoliksi, henkilöleikkaukset sujuisivat kuin itsestään, ja laihduttava vaikutus tulee vielä kaupanpäälle.
VastaaPoista