Tuoli

Jokaisen itseään kunnioittavan puusepän täytyy ainakin kerran elämässään suunnitella ja valmistaa tuoli. Tuolissa kiteytyy kaikki.

On osattava hahmottaa ihmisen anatomiaa, löydettävä paras muoto, joka tukee ergonomista istumista. Tai paremminkin vähiten huono muoto, koska itse istuminenhan on luokiteltu yhtä vaaralliseksi kuin tupakoiminen. Eli on etsittävä välttämättömän pahan minimoivaa muotoilua. 

Tuolin rakenteen täytyy olla kestävä ja turvallinen, jottei välttämättömästä pahasta koidu vielä pahempia onnettomuuksia vaikkapa tuolin hajotessa istujan alle. 

Raaka-aineiden tulee olla sopivia kyseiseen tarkoitukseen ja valmistusmenetelmien sellaisia, että haluttu lopputulos saadaan aikaan käytössä olevilla resursseilla. Raaka-aineiden ja valmistusmenetelmien valinnassa on huomioitava myös ekologisuus, koko tuotteen elinkaaren ajalla. 

Tuolin syntyprosessissa siis erilaiset käyttäjät, käyttötarkoitukset, -olosuhteet, materiaalit, rakenteet ja monet muut näkökohdat sekoitetaan ja kootaan niistä sopiva yhdistelmä, joka soveltuu istuimeksi. Lopputuloksen pitäisi olla kaiken lisäksi ulkonäöllisesti tarkoitustaan ilmentävä tai muuten vain aisteja hivelevä tuote. 

Tuolin suunnittelu ja valmistus onkin niin vaikea homma, että onneksi minä en ole itseään kunnioittava puuseppä. Olen vain itseään kunnioittava tuolivanhus. Varmaankin olen käynyt läpi edellä kuvatun monitahoisen prosessin, mutta onneksi en sitä enää muista. Tässäpä kuitenkin olen. Ja tässä istun, sanokoot asiantuntijat istumisesta mitä sanovat. Istun ja nautin!