lauantai 5. marraskuuta 2016

Sälli parisuhdeopissa

Sälli haluaisi tutustua erääseen puolituttuun ihastuttavaan neitoseen, mutta ei ole uskaltanut oikein suoraan lähestyä tätä, saati sitten pyytää tätä treffeille. Ehkä netin kautta se olisi helpompaa. Sälli on ostanut ihka uuden tabletin. Siis sellaisen kädessä näperreltävän tietokoneen, joka putoilee lattialle milloin sylistä, milloin sohvan käsinojalta. Tässä mallissa on mukana kätevästi näyttöön liitettävä näppäimistökin. Sälli ajatteli, että sellainen olisi ehkä soveltuvampi hänen luisille näpeillensä kuin pelkkä kosketusnäyttö. Muutaman kännykän Sälli on jo saanut tuhottua yrittäessään tökkiä pienen ruudun kuvakkeita ja linkkejä. Sälli ei ole nähtävästi kuullutkaan näyttökynästä, jonka pehmeällä kumipäällä näppäily sujuisi keveämmin.

Nyt kone on ladattu ja Sälli on valmis sukeltamaan tämän laitteen syvimpiin saloihin. Hänellä on siis ollut jo aiemminkin tietokone, sähköposteja ja erilaisia tilejä ja facebookkikin, ettei hän ihan ole ulkona tästäkään maailmasta. Kone avautuu ja kehottaa Sälliä odottamaan hetken. Ja sitten kirjautumaan omalle tililleen. Sälli muistelee tunnuksien ja salasanojen yhdistelmiä. Jopas sattui, neljäs yritys osuu oikeaan. Taas pitää odottaa hetki, nyt hänen sovelluksiaan määritellään.

-         ’Ja vielä pari asiaa’, ilmoittaa kone.

-          No niin, jokos kohta pääsen viesteilemään, mistä ja milloin vain, Sälli odottaa innokkaana.


Lopulta näyttöön avautuu tuttu pöytätietokoneen aloitusvalikko. Ja kaikki näyttää toimivan moitteettomasti, ihme kyllä.

Sälli Luiseva











-          Pitäisiköhän minun vaihtaa tuo profiilikuva, on jo aika Aatamin aikuinen, Sälli miettii.

Asetusten säätäminen jatkuu. Neidon nimi on tiedossa, Salli Kääpiäinen, ja hän on jo Sällin facebook-ystäväkin, sen verran Sälli on jo toiminut salapoliisina. Mutta tässä kohtaa Sälli hieman sekoittaa asioita. Hän alkaa perustaa omalle tabletilleen Sallia käyttäjäksi, luullen tallentavansa vain tavallisia viestiasetuksia. Ja konehan antaa tehdä, mitä koneen on annettava tehdä. Eli se alkaa kysellä:

-          ’Haluatko lisätä perheenjäsenen?’
-          Apua! Näinkö helppoa se on? Sälli hämmästyy. - No haluan.
-          ’Lisätäänkö lapsi vai aikuinen?’
-          Täh? Pitääkö sekin jo tässä päättää? Sälli säikähtää. - Yksinhuoltajaksi en ala nappia painamalla!
-          Ai, se tarkoittaakin, että laitetaanko lapsen vai aikuisen valtuudet, Sälli huojentuu. - Mikä ero?
-          ’Lapset ovat paremmin turvassa verkossa, kun heillä on omat tilinsä.’
-          Turvaverkot ovat kyllä hyviä, mutta onkohan tuo nyt ihan tätä aikaa, että pidetään lapset sidottuna johonkin verkkoon, Sälli pohtii. - No, annetaan nyt Sallille toki aikuisen valtuudet, tasa-arvon aikaahan nykyään eletään.
-          ’Aikuiset hallitsevat pyyntöjä ja pystyvät muuttamaan lasten asetuksia.’
-          Aha. Joo, näinhän sen pitäisi olla, että keskustelutaidot kehittyvät iän myötä. Ja aikuisen esimerkki muuttaa lasten asenteita, Sälli keskustelee koneen kanssa. - Olet sinä viisas.

Sälli kirjoittaa uuden käyttäjän tietoja järjestelmään, Salli Kääpiäinen.

-          Arvataanpa sähköposti: salli.kaa  piainen miukumauku geemail piste com, Sälli tavaa naputellen.

Kone raksuttaa. Onnistuu.

-          ’Määritellään sovelluksia…’
-          Nyt se taitaa määritellä uuden perheenjäsenen soveltuvuuksia, Sälli tarkkailee ruudun sanomia.
-          On tämä kätevää. Enpä olisi itse osannut tällaisia asioita ottaa huomioonkaan.
-          ’ Vielä pari asiaa…’
-          Ja parisuhdeasioitakin käsitellään jo, Sälli ihastelee. - Ei tarvitse itse tehdä mitään. On tämä mahtava laite.

Nyt ruudulle ilmestyy vahvistuspyyntö. Sälli vahvistaa.

-          ’Olet lähettänyt kutsun Salli Kääpiäiselle.’
-          Jippii, kiitos. Helppoa kuin hännän veto. Nyt vain odotan hänen vastaustaan.

* * *

Toisaalla eräässä vaatekaupassa myyjänä työskentelevä Salli Kääpiäinen vilkaisee kännykkäänsä tulleita ilmoituksia.

-          Täh, mikä tämä on? Kutsu perheenjäseneksi! Salli huudahtaa ääneen työtovereilleen. - Sälli Luiseva kutsuu minut perheenjäsenekseen.
-          Kuka? Mitä? työtoverit ihmettelevät. - Kuka?
-          En minä tunne! Salli vastaa. - Katsokaa, ha haa, kumpikohan se noista profiilikuvan hyypiöistä on?
-          Ai, nyt muistan, se on se yksi sälli, joka on käynyt täällä muutaman kerran, Salli tirskahtaa. - Se oli jonkun tuttu. Vaatteita se katsoi, kravaatteja. Taitaa se olla nykyään mun facebook-kaverikin. Niin, sen nimi oli siis Sälli!
-          Salli ja Sälli passais kyllä aika hyvin yhteen.
-          Älkää nyt viittikö, Salli hämmentyy. - Mitä mä teen?
-          No, et kyllä vastaa tuommoselle mitään, työtoveri neuvoo. - Ties mikä olio se on.

Salli nyökkää, mutta puolustaa hiljaa mielessään:

-          Mutta on tää silti aika hyvin keksitty.

* * * 

Illemmalla kotona Salli istahtaa sohvalle ja alkaa näpytellä. Ja pian eräällä toisella sohvalla kaupungin toisella laidalla toinen Salli, mutta äänpisteillä alkaa näpytellä vastausta.

Hei, Sälli. Yllätyin aikamoisesti kutsustasi perheenjäseneksesi. Eipä ole moista ennen tullut vastaan. En nyt ehkä ihan suoraan siihen osaa vielä vastata, mutta voitaishan sitä tavata. Muistelen, että kävit meidän kaupassamme muutaman kerran. Muistanko väärin?



Hei, Salli. Minäkin hieman hämmästyin näiden älylaitteiden mahdollisuuksia. Mutta juu, olen käynyt kaupassasi vaateostoksilla ja eka kerralla taisin hieman säikäyttää sinut, kun olit juuri järjestelemässä vaatteita ja avasin sovituskopin oven. Tulin vain sovittamaan kravattia. Pahoittelen. Onneksi sait hälytyskellot nopeasti hiljenemään ja vartijat uskomaan, ettei ollut hätää. Kiitän siitä. Mutta olisin todellakin iloinen, jos lähtisit kanssani joskus vaikka syömään. Vaihdoin profiilikuvaakin, jos sattuisi niin, ettei aiemmasta enää tunnistaisi, että kumpi niistä olin minä. Tässä kuvassa minä siis en ole tuo harmaa, vakava hahmo.


Voi, se hälytysruljanssi oli kyllä minun ylireagointiani. Mutta vartiointikameramme sai tästä tilanteesta aika hauskan kuvan tallennettua. Säilytin sen jostain syystä. Laitan sen tähän mukaan.

Lähdetään vaan syömään. Sopisiko jo huomenna klo 18 töiden jälkeen?


Hei, mahtavaa. Tulen kaupallenne silloin. Yritän etsiä sopivan kravatin valmiiksi. Tai voisinhan minä sinulta uudenkin ostaakin. Asiasta tuhannenteen, mitäs mieltä olet…




* * *

Näin tämä ilta venyy vielä useamman viestin pituiseksi, mutta jättäkäämme heidät näpyttelemään juttujaan rauhassa. Se, että jatkuuko juttu edelleen seuraavan illan jälkeen, onkin ihan toinen juttu, mutta kerrotaan siitä joskus ihan toisessa tarinassa. Oppikaamme vain tästä, että tekniikka voi joskus toimia yllättävänä parisuhdeopettajana.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti