Sällillä on noita messuja

-          Hiirimatot, kalenterit, taulut, kupit, kupinaluset, lamput, jatkojohdot, akkupora, laturi, ruuvit, pukkijalat, pöytälevyt, pöytäliina, seinätelineet, teipit, kyltit…, Sälli Luiseva luettelee muistiostaan.

Hän istuu tavarakaaoksen keskellä ja pakkaa. Sälli on lähdössä messuille myymään valmistamiaan Sälli-tuotteita. Häntä jännittää hieman, koska ei ole pitkään aikaan ollut messuilla.

-          Eiköhän tämä onnistu vanhalla rutiinilla. Onhan noita messuja kierretty ennenkin, hän mutisee.

Vihdoin auto on täynnä ja Sälli valmis matkaan.

Sälli seisoo tyylikkäänä värikkään messuosastonsa keskellä. Pystytys edellisenä päivänä meni yllättävän kivuttomasti, jos nyt ei lasketa otsalautojen kylttiteippien kiinnityksessä sattunutta melkein tapaturmaa. Sälli kiikkui tikkailla ja astui harhaan. Onneksi pöydän pukkijalat sattuivat olemaan käytävällä jo koottuina, joten hän taiteili pukkijalkoja pitkin hallitusti alas kuin trapetsitaitelija, ikään kuin tarkoituksella. Toki hän vilkuili häpeillen ympärilleen, ettei kukaan vaan huomannut. Mutta yllätyksekseen hän saikin vain ihailevia katseita niiltä, jotka sattuivat näkemään.

Messut ovat täydessä käynnissä. Ihmisvirtaa kulkee messuosaston ohi ja Sälli esittelee kiinnostuneille asiakkaille taulujaan ja niistä tehtyjä tuotteita. Hän selostaa tarinaansa, kuinka hän vieraili Kekkosen kanssa Egyptissä, kuinka hän teki erilaisia suunnittelutöitä esimerkiksi Pariisissa ja Pisassa, joskus paremmalla, joskus huonommalla menestyksellä. Kaikenlaista kommellusta hänelle on sattunut elämässään. Jotkut asiakkaat poistuvat paikalta hieman hämmentyneinä ja vilkuillen mennessään Sällin riisuttua olemusta, mutta jotkut jäävät nauraa rätkättämään kuville ja tuotteiden lausahduksille. ”Älä mölyä, kerää itsesi ja rentoudu.” lukee kupissa, jonka kuvassa Sälli lukee lehteä kaikessa rauhassa maan alaisessa tyrmässään, kun maan päällä myrskyää ja salamoi. Mikäs hätä hänellä on siellä ollessaan.

Eräs nuoripari pysähtyy Sällin osastolle ja alkaa nauraa. Sälli hymyilee ymmärtäväisesti.

-          Onpas sattuvia nämä Luisevan Sällin tuotteet, mies selittää. - Minun sukunimeni on Sälli.

-          Aah, jopas tosiaan sattui, Sälli naurahtaa. – Ajatteles, jos me menisimme naimisiin, niin minusta tulisi Sälli Sälli. Niin, en siis tarkoita, että me siis menisimme naimisiin, mutta siis, öö, jos, niin silloin…äää, Sälli sekoaa sanoissaan.

Onneksi nuoripari nauraa vain enemmän ja kauppojakin syntyy. Täytyyhän Sällillä olla Sälli-kuppi.

Messuilla ehtii välillä tutustua naapurinäytteilleasettajiin. Sälli juttelee aina hiljaisina hetkinä Darian kanssa, joka on suunnitellut ja toteuttanut sisarensa kanssa todella upeita kortteja ja seinäkalentereita. Kuvista kumpuaa heidän karjalainen perimänsä luonnon moninaisina muotoina ja väreinä. Välillä keskustelut koskevat suunnittelua ja tuotteita, välillä ne hipovat pilviä ja kaiken maailman muita asioita, ja välillä ne kääntyvät ihan käytännön kysymyksiin.

-          Nyt olisi kyllä jo vähän nälkä, Sälli sanoo.

-          Onneksi kohta tulee kahvikärry, Daria kertoo.

-          Aah, täälläkö on sellainen, Sälli huoahtaa. - Onpa hyvä systeemi. Se on aina vähän vaikeaa lähteä käymään missään, kun on osastolla ihan yksin. Ja eväät unohtui. Ja jalatkin ovat ihan puuroa.

-          No, puuroahan on hyvä syödä sitten välipalaksi, nauraa Daria.

-          Juu, ja jos ei välitä puurosta, niin sukkamehua ainakin riittää, hekottaa Sälli.

Nyt jutut alkavat olla aika väsyneitä, joten onneksi pian virvokekärry ilmestyy käytävää pitkin. Sälli ja Daria tilaavat kahvit, mehut ja sämpylät.

Hetken päästä käytävältä kuuluu taas renkaiden natinaa.

-          No, mikäs sieltä nyt tulee? Sälli ihmettelee.

-          Se on Bajamaja-kärry, Daria vastaa, pysäyttää kärryntyöntäjän ja kiipeää kärryn kyydissä olevaan siirrettävään käymälään.

-          Voi hyvä tavaton, onpa tämä systeemi kehittynyt aiemmista ajoista, Sälli ihailee.

Daria sulkee Bajamajan oven ja vieno musiikki alkaa soida katolla olevasta pienestä kaiuttimesta.

-          Ja tämäkin vielä, ei pienet äänet pääse häiritsemään asiakkaita, Sälli jatkaa ihasteluaan. – Muistan kerrankin, kun eräässä kahvilassa johtaja pisti sihteerinsä kopsuttelemaan kengillään koko vessa-asiointinsa ajan, koska vessa oli niin lähellä kahvilatilaa.

Kun Daria astuu ulos vessasta helpottuneena, on Sällin vuoro päästä messu-Bajamajan ihmeelliseen maailmaan. Sälli saa väännettyä oven lukkoon ja vieno musiikki alkaa jälleen ja valaistus himmenee rauhoittavaksi.

-          Hieman ahdashan tämä on, mutta onhan minulla kyynärpäät ennenkin kolisseet seiniin, Sälli ajattelee. – Vaikka minä en varsinaisesti tarvitse vessaa, mutta pakkohan tätä on kokeilla.

Sälli istuutuu siis muodon vuoksi wc-istuimelle. Sitten hän huomaa napin, jossa on lehden kuva. Sälli painaa sitä. Seinästä pyörähtää esiin tabletti, jossa on avoinna Hesarin näköislehti. Sälli selailee sitä jonkin aikaa.

-          Huups, Sälli havahtuu yhtäkkiä. – Kauankohan minä olen täällä ollut? Pitänee siirtyä takaisin asiakkaiden pariin.

Sälli puistelee sämpylämuruset päältään vessanpönttöön, painaa huuhtelunappia ja palaa ulos kirkkaaseen messuhallin valoon silmiään siristellen. Onneksi kärryntyöntäjä on hoitanut sillä aikaa hommaansa ja myynyt aikamoisen määrän Sällin hiirimattoja ja muutaman kupinkin.

-          Kiitän suuresti, Sälli sanoo kunnioittavasti. – Tämä oli todellinen palvelukokemus. Kerron kyllä hyvää palautetta messujen tyytyväisyyskyselyssänne.

Kärrymies kumartaa ja jatkaa matkaansa. Käytävältä kuuluu vienoa musiikkia vielä pitkään.

Suurten messujen hyvä puoli on se, että siellä on yhteen koottuna mahtava määrä aina vain hienompia ja kekseliäämpiä tuotteita. Suurten messujen huono puoli on siinä, että siellä on yhteen koottuna hirvittävä määrä aina vain hienompia ja kekseliäämpiä tuotteita. Jossain vaiheessa ihmiset väsähtävät niin suureen tarjontaan. Kaikkea ihasteltavaa on niin paljon, että lopulta he vain laahustavat eteenpäin tuijottaen käytävän keskikohtaa katsomatta sivuilleen.

Tässä vaiheessa Sällille iskee omituinen ulkopuolinen, elokuvamainen tunne. Hän katsoo kuin jotain tosi-tv-ohjelmaa, jossa ihmisvirta liukuu hänen editseen. On niin monen näköistä ja mallista ihmistä, että heitä ei voi olla tuijottamatta. Välillä jokin käsi työntyy interaktiivisesti ruudusta kohti esittelypöydän tuotteita säikäyttäen Sällin pahanpäiväisesti. Yleensä tämmöinen säikähdys herättää näytteilleasettajan, ja hän muistaa, missä on ja kuka on. Mutta Sällissä tämä herätys aiheuttaa kauhistuneen karjahduksen, joka pysäyttää koko käytävällä valuvan ihmismassan. Ruudun takaa työntynyt käsi vetäytyy nopeasti takaisin omaan todellisuuteensa ja häipyy seuraavalle käytävälle. Vasta nyt Sälli palaa tähän hetkeen ja vetäytyy nolostuneena nurkkaansa.

-          Siinä meni mahdollinen ostava asiakas, olen minä pölijä, Sälli huokaa. – Ja ehkä kaikki tulevatkin.

-          Elähän nyt, semmoista sattuu näillä messuilla, Daria naapuriosastolta lohduttaa. – Onhan noita messuja edessäkin päin!

-          Noitamessuja! Juu, eiköhän jo varata seuraavat palvontasessiot! Sälli piristyy ja aloittaa reippaana uuden esittelytarinan viimeisille uhreille, ei kun siis urheille messuvieraille.