Luiseva Sälli kultaa ja kunniaa etsimäsä - 8. luku - Sormillaki on asiaa

 8. luku - Sormillaki on asiaa

Joukkohypnoosi alkaa irrottaa otettaan ihmisjoukosta, joka alkaa hajaantua, ihan ilman kehotustakin. Jaakko kuulustelee paikalle kutsutun nuoremman konstaapelin kanssa muutamia henkilöitä ja ottaa yhteystietoja ylös. Videotykki löytyy aika helposti läheisen kioskin lipan alta, ja kun vaijeri kiinnityssysteemeineen on irrotettu ja kerätty pussiin, niin Jaakko lähettää konstaapelin viemään todistusaineistot asemalle tutkittavaksi. 

- Käväsenpäs nytten tarkistamasa Kertun tilanteen, hän sanoo ja suuntaa pyöränsä kohti Rotuaaria.

Tällä välin Sälli ja Aliina ovat rauhoittuneet puujalkavitsinaurukohtauksistaan. Nauraminen teki hyvää Aliinan sydänsuruille ja Sälli on kuunnellut lohduttavasti ja kannustavasti. Aliina päättää sanoa suorat sanat Eerikille. Salailu saa loppua. Sälli on samaa mieltä, vaikka tämän omassa mielessä kaihertaakin hänen oma salaisuutensa, Salli. No, mutta se on eri asia. 

Juuri, kun Sälli on lähdössä, hän muistaa kysyä. 

- Tunnistaisikko nää ne kaks varastettua sormusta? 

- Tottakai, toisesa oli pinnasa salamiakkiruutukuviota ja toisesa luikertelevvaa viivaa. Ne oli unniikkikappaleita. 

- Oliko niisä ny jottain älyä? 

- Tä? 

- Siis tarkotan jottain tekniikkaa? Pulssin mittausta, askelten laskentaa, yks-yks-kaks-hälytystä? 

- Eei, ihan tavallisia ne oli. 

- Aha. Nähhään, Sälli hyvästelee Aliinan. 

Pian hän on kotitalollaan, jossa häntä odottaa jo uusi probleema, vaatekaapissa vapiseva Salli. 

- Mitä sulle on tapahtunu? 

- Se näki mut, ja ja... 

- Kuka? 

- Polliisi. 

- Jaakkoko? 

- Ei se sanonu, semmoinen paksuhko, harmaa tyypp... 

- Ny lähetään sen luo, Sälli päättää. – Jaakko on reilu heppu. Meijän pittää selevittää tämä juttu juurta jaksain. 

- No, ok, Salli huokaa.

Jaakko on saapunut Kertun luo myymälään, jossa tämä järjestää tohinalla paikkoja entiselleen. Näyteikkunan lasia ollaan juuri vaihtamassa ja kohta taidokkaat tuotteet pääsevät taas oikeuksiinsa tunnelmallisen valon loisteeseen. 

- Onko varkauvesta selevinnyt mittään uutta? Kerttu kysyy ripustaessaan solmioita telineeseen. 

- Eipä juuri, Jaakko vastaa ja hypistelee taskussaan polttelevaa sormea. – Tai, mikkä ne koot olikaan? 

- Viiskytäkolome ja kuuskytäyks. Miks niin? 

- Mulla on yks sormi. 

- Täh?

Jaakko kaivaa pussista sormen. 

- Apua! Mistä tuo? 

- Löysin sen...

Hän astelee vitriinin luo ja pyytää Kerttua avaamaan sen. Kerttu läiskäyttää kämmenensä täysillä yhteen Jaakon kasvojen edessä. Säikähtänyt Jaakko katsoo Kerttua kysyvästi. 

- Tämä oliki nii kätevä lukko, että jätin käyttöön. 

- Jaaha, Jaakko murahtaa. – No, kokkeillaanpa. Otetaan sormus kokua viiskytäkolome... sormeen... istuu ku sormikas! 

- Oho! Nii mistä... 

- Sällin kojin verhosta roikkumasta.

Jaakko kääntyy Kertun puoleen näyttäen sormea. 

- Siis mitä, verhosta, kenen, miksi? Onko se Sällin? Mutta tuo koko... 

- Ei. Se ei oo Sällin. Mutta jonku samankaltasen. Juoksi piiloon mua, mutta sormi jäi. 

- Ja sää otit sen, aika raakaa. 

- No oliha se johtolanka. Kato, passaa ku Tuhkimon kenkä!

Jaakko esittelee taas ylpeänä sormea, jossa täsmälleen oikean kokoinen kultasormus kimaltelee. 

- Olikoha se joku Sällin sukulainen? En oo kyllä kuullu koskaan. 

- Emmääkää.

Molemmat miettivät päänsä puhki. 

- Sällihä se oli heti valamis syyttämään Eerikkiä, siitä varkauesta, ja sen salasesta tyttöystävästä. 

- Ei kai Sällillä itellää voi olla näppisä täsä jutusa? En voi uskua, vai voinko? 

- Ja se pahotteli tätä sotkua. Miksi, oliko se ite sen aiheuttanu? 

- Salanen tyttöystävä, kihilat?

Juuri sillä hetkellä Sälli ja Salli astuvat myymälään sisään ja Jaakko ja Kerttu kääntyvät tuijottamaan tulijoita. Jaakko sujauttaa nopeasti sormen selkänsä taakse. 

- Hei. Nähtiin Jaakko, sun pyörä ulukona. Mulla on vähä uutisia teille, Sälli ehättää kertomaan.

Hän ei huomaa Jaakon ja Kertun syyllisiä ilmeitä, mutta Salli huomaa. 

- Hei, minä ole Salli, Sällin ... ystävä. 

Salli ojentaa yhtä sormea vajaan kätensä kättelyyn, johon Jaakko vastaa yhdellä liikasormella varustetulla kädellään. 

- Jaakko, toripolliisi, Jaakko sanoo ja huomaa käsivirheensä liian myöhään. 

- Sormeni! Salli huudahtaa.

Jaakko ojentaa häpeillen sormen Sallille, joka asentaa sen näppärästi paikoilleen ja kättelee sitten Kertun kanssa. 

- Mitä ihimettä Jaakko? Sälli katsoo tapahtumaa ällistyneenä. 

- No ku… 

- Mikä tämä on? Salli huomaa vasta nyt sormessaan olevan kultaisen sormuksen, irrottaa sen ja ojentaa Kertulle. 

- No, voi… Jaakko istahtaa väsyneenä ja nyökkää Sallin suuntaan. – Mulla varmaan harmaat aivonystyrät lähti vähä laukalle, ku mää näin sut siellä verhon takana. Ensinä luulin sua Sälliksi, mutta… 

Kaikki istuutuvat pöydän ääreen. Jaakko selostaa koko ikkunaselkkauksen ja Salli kommentoi väliin. Sitten Sälli puolestaan kertoo koko vaatekaappiepisodin ja kuinka Salli päätyi hänen taloonsa. Tai sitähän ei edelleenkään tiedetä, että miten, mutta ymmärrätte varmaan... 

- Juu, yhesä me sitte vähä ihimeteltiin ja testattiin sormuksia ja ajateltiin, että sullaki on salanen tyttöystävä, Jaakko sanoo Sällille. 

- Ai me? Kerttu puolustautuu.  

Salli ja Sälli punastuvat, kuten vain luurangot voivat punastua. 

- Nii, ne uutiset meinas unohtua, Sälli ryhdistäytyy. - Siinä Eerikisä me oltiin oikiasa. 

- Että se valehteli siitä äitistään? 

- Ei, kyllä se puhelimesa puhu oikiesti äitisä kansa. 

- Ai, oliko se se varas sitten? 

- Ei, kai sittekään. 

- No misä me oltiin oikiasa? Jaakko tivaa. 

- Sillä on salanen tyttöystävä, ja se on se Aliina. Eerikin äiti toivois, että Eerikillä olis poikaystävä! Ja Eerik on salannu niijen suhteen, ku ei halunnu pahottaa sairaan äitisä mieltä. 

- Mitä himskattia se sille kuulu? Kerttu ihan närkästyy. 

- Nii just ja nyt Aliina aikoo sanua suorat sanat niille. 

- Hyvä Aliina.

Jaakko pyörittelee päätään. 

- Nyt me ollaan lähtökuopasa. Ja se torin Pätmänniki. 

- Mikä? muut kysyvät kuorossa. 

Jaakko selostaa vuorostaan teatterin tapahtumat. 

- Voi hyväne aika. 

- Mimmone se tyyppi oli? 

- Keskimittanen, urheilullinen, vaalia tukka, nähtävästi varsinainen Pelle Peloton keksijänero-, myynti- ja mainosmies.

Kerttu alkaa yskimään. 

- Menikö kahavi väärään kurkkuun? Mää voin tilata lissää niitä lisäkurkkuja, Jaakko naurahtaa. 

- Öö, mää luulen, että mää tiijän henkilön. 

- No? 

- Se ny alako kuulostaa mun ve... vanahalta vartijalta. Se oli aikamoisen kekseliäs. 

- Etkös sää sanonu, että se lähti Helesinkiin. 

- Niihä mää luulin.

JATKUU EDELLEEN JOSKUS...