Luiseva Sälli kultaa ja kunniaa etsimäsä - 6. luku - Imuroimalla etteenpäin

6. luku - Imuroimalla etteenpäin 

Seuraavana päivänä Sälli ja Jaakko ovat sopineet tapaamisesta Toivoniemessä, Tuiran eteläpuolella sijaitsevassa tekosaaressa, kultaseppä Aliina Lehtosen asunnon luona. He aikovat mennä yhdessä juttelemaan varastettujen sormusten tapauksesta. Toivoniemestä täytyy tässä välissä kertoa sen verran, että ennen koskien valjastamista se oli Oulujokeen työntyvä niemeke, joka muuttui Merikosken voimalaitoksen kaivuutöiden yhteydessä saareksi. Sinne rakennettiin yhdeksän kerroksisia kerrostaloja, yleissuunnitelman alueelle teki itse Alvar Aalto. Nyt siis tiedätte tämän.

Eilinen myrsky on tyyntynyt ja kirpeä syysaurinko yhdistää värikkäät talot, puut, maahan lentäneet lehdet, virtaavan joen ja kirkkaan sinisen taivaan yhdeksi värikollaasiksi. Aliina asuu keltaisen talon B-rapussa, kuudennessa kerroksessa. Jaakko soittaa ovikelloa. Askeleet kuuluvat ja oven avaa nuori tyttö. Hänellä on tummat silmälasit, ruskeat saparot, musta t-paita ja kuluneet, siniset farkut. 

- Hei Aliina, oothan Aliina? Jaakko tervehtii. – Kerttu varmaankin ilimotti sulle, että tultais juttelemmaan sun kansa siitä varkauesta. Mää oon Jaakko Tikkula, toripolliisi ja täsä on Sälli Luiseva, öö… 

- Salapolliisi Shärlokki Luiseva, Sälli jatkaa nopeasti. – Sälli vaan. 

- Hei Jaakko ja Sälli, Aliina vastaa reippaasti. – Juu, tervetulua peremmälle. Anteeksi, täälon aika sotkusta. 

He astuvat sisälle pieneen eteiseen, josta he siirtyvät suoraan olohuoneeseen. Isot ikkunat antavat valoa ja pieni huoneisto tuntuu isommalta kuin se onkaan. Ikkunoista avautuu näkymä joesta pystysuorana purskuvien suihkulähteiden ja joessa rentona lepäävien pikkusaarten yli keskustaan. Olohuoneen oikealla puolella on keittiöalkovi ja vasemmalla nähtävästi makuualkovi salmiakkiruutuisen verhon takana. Huoneen keskellä on erikoisen näköinen puinen pöytä, jonka etureunassa on kaareva syvennyskolo, kolon keskellä pöytään kiinnitetty metallituki ja pöydän alapinnassa roikkuva nahkainen suojus. Se on kultasepän pöytä. Pöydän alla lattialla on suojana pyöreä muovinen matto ja pöydän päällä paljon erilaisia työkaluja, viiloja, sahoja, vasaroita, teriä, pihtejä, kyniä, luuppeja, harppeja ja vaikka mitä omituisen näköisiä laitteita sekä materiaalirasioita. 

- Aa, mahtava pöytä. Tämä siis toimii sun työpajana myös, Sälli ihailee teon alla olevaa sormusaihiota. – Määki oon joskus jottain teheny käsillä, mutten nuin hienoa. 

- Joo, kotiverstas, ei mulla oo varraa oikiaan verstaaseen, Aliina selittää. – Pelekät materiaalikki maksaa älyttömästi. Toivottavasti joskus. Ohan tämä vähä epäkäytännöllistä, ku pittää varua, ettei kullanmurusia karkaa ruokaan ja ettei ruuanmurusia lennä taas kullan sekkaan sulatusmuotteihin. 

- Eikös sitä kultaa käytetä joissaki ruokaresepteisäki, kakkuisa tai jossain, Jaakko mutisee.

Sitten hän selvittää ääntään viralliseen kuulusteluun. 

- Niin, siis, sulta varastettiin kaks sormusta. 

- Juu, näin kai siinä sitten kävi. Tuskinpa niitä koskaan löyetään, tai ainakaan ne ekat polliisit ei olleet kovin luottavaisia sen suhteen. Kerttu lupasi kyllä mulle ne korvata. 

Sällin on pakko aloittaa jälleen lausunta: 

- ”Yksi sormus löytää heidät, se yksi heitä hallitsee…” 

- ”Se yksi heidät yöhön syöksee ja pimeyteen kahlitsee”, Aliina jatkaa kohtalokkaalla äänellä. – Jee, sääki ossaat Sormusten herrasi ulukua. 

- ”Maassa Mordorin, joka varjojen saartama on”, molemmat jatkavat siteerauksen loppuun. 

Jaakko tuijottaa noita sormusten ystäviä hölmistyneenä. Kultasepän pöydän takana on pieni ruokapöytä ja kaksi nojatuolia. Aliina pyytää heitä istuutumaan, asettaa mehukannun, keksilautasen ja lasit pöydälle ja istahtaa itse satulatuolityöjakkaralleen. Jaakko ja Sälli ottavat mehua ja keksiä. 

- Kiitos. Tiesikkö nää, että se vitriinin lukko toimi äänellä? Jaakko kysyy saatuaan keksin nielaistua. 

- Täh, en tienny. Mulla oli kyllä vaan ihan tavallinen avvain siihen. Miksi, mikä se semmonen äänilukko ees on? 

- Niin, sitähän meki kaikki ihimeteltiin, Sälli jatkaa huomattuaan Jaakon hörppäävän juuri mehua. – Kerttu sen huomasi, ja ymmärsi heti, mistä on kyse. 

- No, mistä? Aliina kysyy kiinnostuneena. 

- Varas halusi avata sen lukon isolla pammauksella, Ja ikkunan särkemisestä tuli riittävän iso pammaus. 

Jaakko katsoo hämmästyneenä Sälliin ja pohtii mielessään: – No niinpä tietysti, niihän siinä kävi ja sitte vitriini avvautu riittävän nopiasti ennen ku polliisi ehti paikalle. Mutta miten Sälli tuon hoksas? Ei kai sillä oo jottain sisäpiiritietoa? No, ooppas Jaakko nyt vaiti, ei nyt Sällillä sentään semmosta. 

- Se ikkuna siis pamahti säpäleiksi ja paineaalto hyökkäs joka paikkaan ja sekotti koko kaupan hujan hajan, Sälli jatkaa selostustaan. – Näin!

Sälli levittää käsivartensa nopeasti sivuille. Samalla hänen kädessään oleva puoliksi syöty keksi lipeää hänen otteestaan, lentää kaaressa Jaakon ja Aliinan välistä suoraan kohti kultasepänpöytää ja totta kai tömähtää suoraan rasiaan, johon Aliina on kerännyt tarkasti talteen kaikki lattialle ja nahkasuojukselle pudonneet kultahippuset. Nyt koko rasia pompahtaa pöydän reunan yli ja kultahiukkaset lentelevät keksinmurusten kanssa iloisesti ympäri lattiaa. 

- Ääääh, kylä mää oon pölijä, Sälli huudahtaa ja ryntää hakemaan nurkassa nököttävää akkuimuria ja on jo alkamassa imuroimaan kullanarvoisia hippuja koneen syövereihin. 

- Eeeii, Aliina ryntää perään ja pysäyttää Sällin viime tipassa.

Tästä tulikin mieleeni eräs kerta, kun olin itse aloittamassa imuroimisen, mutta intouduin sitten miettimään itse imuroinnin syvintä olemusta. Kerronpa sen pohdinnan tässä välissä, kun Aliina kerää pienellä harjalla ja kihvelillä varovaisesti kultaa takaisin rasiaan. Näin se meni.

Otin imurin kaapista. Enhän ottanut, koska minun imurini ei ollut kaapissa. Minulla imuri seisoo aina näkyvissä omassa nurkassaan, kuin odottaen, että joku innokas voi ottaa sen helposti käyttöönsä ja sipaista paikat puhtaaksi. Pahoittelen, imuriseni, mutta se on toiveajattelua. Näkösältä ottaminen ei ole yhtään sen helpompaa kuin piilostakaan ottaminen. Oikeastaan sen toivominenkin on sinulta häpeällistä, koska aiheutat tavalliselle ihmiselle omantunnon pistoksia muistuttamalla kaikista tekemättömistä töistä. Onneksi seisotkin jo nurkassa häpeämässä.

Otin imurin nurkasta. Enhän ottanut, koska tajusin, että suunnitelma puuttui. Suunniteltu työhän on jo puoliksi tehty, kuten sanotaan. Suunnitellaan siis: ensin kerään kaikki pienet esineet lattialta, kuten legopalikat, kuminauhat, kolikot, sukat, vaatteet, kengät, nenäliinat ja pehmolelut. Mistä näitä legoja ja pehmoleluja tulee? Lapsikin on muuttanut omilleen jo aikapäiviä sitten! Jossain on se mysteerihenkilö, joka ripottelee tavaroita ympäriinsä. Jatkan valmistelevia töitä sulkemalla ilmalämpöpumpun ja avaamalla sen etusuojan. Seuraavaksi vedän imurin koko johdon ulos, irrotan imurin tasoharjaosan, etsin hyllystä pikkuharjan, jolla tulen käymään läpi ilmalämpöpumpun ritilät sekä sohvan ja nojatuolien sisukset.

Sitten voisin aloittaa itse imuroimisen. Enpä voisikaan, koska töpseli pitää vielä yhdistää pistorasiaan. Ei itsestään selvyyksiäkään saa unohtaa suunnitelmasta. No niin, imurin letku kiertää ergonomisesti selkäni takaa siten, että vasemmalla kädellä pidän letkusta kiinni ja oikealla putken yläpäästä. Ja tietenkin kävelen eri paikkoihin, liikutan jalkojani, käsiäni ja päätäni. Koska itsestään selvyyksiä ei saanut unohtaa. Ai niin, ja hengitän ja hikoilen. Kyllä tämä suunnitteleminen on raskasta. Seuraavaksi voisin jatkaa lattioiden imuroimisella. Enhän voinut, koska ensin pitää vaihtaa pikkuharja normaaliin tasoharjaan kliksauttamalla. Olisikohan suunnitelma nyt valmis? Sovitaan näin.

Aloitin lopultakin todellisen imuroinnin olohuoneen etäisimmästä nurkasta. Kovilla lattioilla harjan pehmeät osat säädetään ulos, mattoja imuroidessa ne säädetään sisemmäksi. Joskus joutuu avaamaan putken ilma-aukon, jottei matto liimautuisi kokonaan kiinni harjaan. Matot imuroidaan nukkien suuntaisesti pitäen jaloilla mattoa paikoillaan. Huomaatteko, aikamuotoni on vaivihkaa muuttunut passiiviksi. Vaikka aloitin varsinaisen tekemisen, irtaudun itse siitä, tekeminen tapahtuu ihan ilman minuakin. Ihanaa! Ei, vaan toiveajattelua taas.

Olisin voinut jatkaa imurointia keittiössä. Enhän olisi. Alkuvalmisteluihini ei yleensä kuulu tuolien nosto pöydälle, vaikka se olisikin järkevää. Eikä suunnitelmissani ollut muuttaa tätä huonoa suunnitelmaani. Joten yritin vain siirrellä ensimmäisiä tuoleja, potkia seuraavia tuoleja sivuun ja vimmalla työntää imurin putkella toisen puolen tuoleja kauemmas saadakseni takimmaisenkin nurkan imuroitua. Keittiön sekä eteisen lattiat ovat itseasiassa aika nautinnollisia imuroitavia; ruoan murusista ja kiven sirusista kuuluu rytmikäs rapina, kun ne sinkoutuvat putkien sisäpintoja pitkin imurin uumeniin.

Nyt olisin voinut lopettaa imuroinnin. Enhän voinut, koska käytävä ja vessa unohtuivat vielä, ja makuuhuonekin! Olivatko nämä huoneet lisääntyneet? Voisiko suunnitelmissa ottaa jo huomioon, mitä vahingossa unohdetaan? Totta kai, juuri suunnitelmissa pitääkin ottaa huomioon kaikki uhat, riskitekijät ja kompastuskivet. Imuriin voi konkreettisesti kompastua tai sen johto voi sotkeutua jalkalamppuun, joka kaatuessaan sinkoaa kipinän verhoon, joka syttyy tuleen ja silloin imurointi on valitettavasti keskeytettävä. Näin ei tietenkään toivota tapahtuvan.

Nyt voisin lopettaa kertomisen imuroinnista. Enhän voi, koska suunnitelmasta puuttuu imuroinnin lopettaminen, joka siihen ehdottomasti kuuluu. Imurointia ei koskaan lopeteta noin vain. Paitsi, jos verhot syttyvät tuleen. Ensin pitää imuroida harjaosat puhtaaksi. Sitten irrotetaan töpseli, imaistaan johto sisään, kiinnitetään letku ja putki sivuun sekä asetetaan koko komeus omalle paikalleen, nurkkaan, odottamaan seuraavaa iloista tapaamista. Ja lopuksi voidaan katsoa ympärille ja huomata, että imurointi oli oikeastaan aika puhdistava kokemus. Mutta hiki siinä tuli, jo suunnitellessa.

No, tämä nyt oli vain tällainen välikertomus, pahoittelen. Mutta onneksi Aliina on saanut hommansa valmiiksi ja asettaa kultarasian nyt varmempaan paikkaa pöydän laatikkoon. Sälli istuu nolona tuolillaan kätevä akkuimuri kädessään. 

- Anteeksi tuhannesti, Aliina, Sälli pyytelee anteeksi.    – Se oli joku outo refleksi. 

- Ei hättää, Sälli, Aliina rauhoittelee.

Hän ottaa imurin Sälliltä ja asettaa sen paikoilleen nurkkaan odottamaan seuraavaa iloista tapaamista. Siis laittaa imurin nurkkaan, ei Sälliä. Vaikka ehkä aihetta olisi. 

- Sattuuhan näitä, ja ku tämä on just niin ahas paikka, niin tämmöisiä onnettomuuksia mulla sattuu itelläki joskus. Mulla ois pitänyt laittaa tuo rasia laatikkoon jo aikasemmin. Kyllä se verstas olis kiva joskus saaha.

Jaakko kumartuu ottamaan pienen keksinmurun Sällin tuolin alta. 

- Tämä taitaa olla nyt semmonen kultareseptin mukkaan valamistettu keksi, hän sanoo ja ojentaa murun Aliinalle, joka noukkii pienillä pihdeillä keksin pinnalle tarttuneen kultahiukkasen talteen.

Samalla Jaakon taskusta putosi lattialle kultainen käyntikortti. Aliina nostaa sen hämmentyneenä. 

- Miksi sulla on Eerikin käyntikortti? Tiesittekö, että tämä on aitua lehtikultaa? Mää kultasin tämän sille. 

- Oho! Oliko niitä kortteja vaan yksi? Ite se tämän mulle anto. 

- Ei, on niitä jonkin verran sentään, ei oo ihan ainua kappale. Mutta aika arvokas kuitenki.

Sälli muistaa yhtäkkiä alkuperäisen epäilyksensä Eerikkiä kohtaa. Hän nousee ja kysyy: 

- Anteeksi, voinko käyvä vessasa? 

- Juu, tottakai. Se on tuon oikian oven takana, Aliina osoittaa eteiseen.

Sälli menee vessaan. Ei hän varsinaisesti vessaa tarvitse, mutta tämä kultashow ja Eerikin käyntikortti synnyttää Sällissä ajatuksen. Pitää etsiä johtolankoja, joko epäilyttäviä tai sitten vapauttavia. Hän avaa vesihanan ja alkaa tutkia pientä vessatilaa. Pöntön vieressä on pesukone, seinällä vedettävä kuivausteline, lavuaarin yllä peilikaappi. Sälli avaa sen. Purkkeja, tuubeja, pulloja. Alimmalla hyllyllä on kaksi kuppia, joissa on molemmissa hammasharjat. Toinen harja herättää Sällin mielenkiinnon. Se on kullanvärinen, ja jostain syystä sen varressa lukee teksti: ”ISÄÄ! PESE PÄÄSI!” 

- Sehä on palindromi. Taidehammasharja? Sen täytyy olla Eerikin. Onko Aliina se Eerikin salanen tyttöystävä?

JATKUU JÄLLEEN TUONNEMPANA...