Luiseva Sälli kultaa ja kunniaa etsimäsä - 12. luku - Myyntitaijon oppitunti

 12. luku - Myyntitaijon oppitunti

Sälli, Salli, Jaakko ja Kerttu istuvat pöydän ääressä hiljentyneinä. Kaikki miettivät omiaan. 

- Miten mää voisin auttaa? 

- Tuo kuppi on kyllä aika kaunis. 

- Aiku, selekää pakottaa. 

- Se sukka! 

- Oispa jo joulu. 

- Mulla pittää soittaa sille. 

- Entä se Eerik ja Alina?

Hiljaisuus jatkuu. Salli pyörittelee sormeaan ja lopulta uskaltautuu avaamaan suunsa ja samaan aikaan kaikki aloittavat keskustelun. 

- Sälli, millon teillä on... 

- Kerttu, voikko ottaa yht... 

- Kuinka vakav... 

- Sattuuko se sukk...

Kaikki vaikenevat yhtä aikaa.

Kello kilahtaa ja asiakas astuu ovesta sisään. Kerttu pomppaa pöydästä palvelemaan tätä. Muut istuvat hiljaa ja juovat kahvia. Asiakas katselee myymälän etuosan hyllyjä, joissa on kangaspussukoita, servettejä ja tyynyjä. Sitten hän siirtyy peremmälle tutkimaan kahvipöydän vieressä olevia tuotteita. Hän yrittää ylettyä erääseen avaimenperään, mutta hiljaiset kahvittelijat ovat hieman tiellä. Sälli ojentaa tälle ketun muotoisen perän. Asiakas pudistaa päätään, osoittaa toista. Sälli ojentaa siilin muotoisen perän. Asiakas nyökkää kiitokseksi.

Sitten hän kääntyy Kertun puoleen, joka on jotenkin jähmettynyt kassan taakse eikä saa sanaa suustaan. Asiakas ojentaa Siili-avaimenperän hänelle. Kerttu katsoo tarrasta tuotteen hinnan, kirjoittaa sen sekä tuotteen tekijän kuittiin, lyö kassaan ja maksupäätteeseen oikean summan desimaaleineen ja ojentaa maksupäätteen asiakkaalle, joka käyttää korttia lähimaksukohdassa. Laite sylkee ensimmäisen kuitin, jonka Kerttu repäisee irti. Tämä menee kirjanpitoon. Laite sylkee asiakkaan kuitin, jonka Kerttu repäisee irti ja niittaa kuittivihkosta irrotetun käsinkirjoitetun tositteen kulmaan. Sitten hän pakkaa avaimenperän pieneen paperipussiin, sujauttaa mainoskortin ja kuitin mukaan ja ojentaa pussin asiakkaalle. Asiakas nyökkää ja lähtee pois. Kello kilahtaa.

Kerttu lösähtää tuolilleen kahvipöytään ja ajattelee: 

- Mitä mulle tapahtu? Tuo asiakas ei kyllä koskaan ennää pallaa. 

Voin kertoa, että tässä tapahtui niin sanottu jäätyminen. Yleensä sellaista sattuu esiintyville taiteilijoille, mutta kyllä myyjänkin työ voi usein olla varsinaista esiintymistä ja taiteilua. Ja olihan tässä yleisönä asiakkaan lisäksi myös kolme kahvittelijaa sekä te, arvon lukijat, joista en voi tietää, että montako teitä on. Tai moniko kahvittelee juuri nyt? Ehkä juuri tämä epäselvyys yleisön määrässä aiheutti Kertussa tämän hänelle niin epätavallisen käytöshäiriön. Tai voi syynä olla huoli veljestä, jota hän ei uskalla paljastaa veljekseen. 

- Mitä nuo muukki musta aattelee?

Kerttua hävettää ja hän tuijottaa kahvikuppiinsa. Muut pohtivat itsekseen: 

- Kylläpä oli tyylikäs, elegantti ja filimaattinen myyntitilanne, kuin Kaurismäjen leffasta suoraan. 

- Harvemmin saa nuin luontevaa palavelua, ei puske päälle. Kyllä Kerttu ossaa. 

- Voi, kun määki ossaisin olla tuomonen, tosi cool.

Näin eri tavoilla voimme kokea saman tilanteen, tai siis tässä tapauksessa kaikki kahvittelijat ihailivat Kertun toimintaa ja ammattitaitoa, vaikka hän itse koki epäonnistuneensa täydellisesti. Sanoinko kaikki kahvittelijat? Anteeksi, enhän toki voi tietää, mitä te mahdolliset lukijakahvittelijat tästä ajattelitte. Tai ei kahvittelijat. Voitte jakaa palautetta Kässärin facebookin, Kahavihuoneessa, asialliset kommentit julkaistaan.

Ovikello kilahtaa. Sisään astuu toinen asiakas. Kerttu pomppaa pystyyn palvelemaan tätä. Nyt hän näyttää, miten myydään. 

- Päivää. Miten voin polvella teitä? Siis palvella tarkoitan. 

- P-vää,  tul-n  kats-m-n  haj-stkyntt-l-tä. 

- Aa, öö, juu, kyllä meillä löytyy nahjustekyntijöitä, siis hajustekynttilöitä, Kerttu korjaa hädissään.

Asiakas alkaa hekottaa. 

- Nahj-stkynt-jä  o  hausk! 

- Eh, juu, niitä kynttilöitä on siis täälä.

He menevät kynttilähyllyn eteen. 

- Mik  o  p-r-s  haj? 

- Anteeksi? Prs haj? Nyt en ihan saanu selevää. 

- Par-s   h-ju. 

- Ai, parsa haju. Öö, ei taija löyty... 

- Pa-ras   ha-ju. 

- Aa, no se on tietenki katsojasta kiinni, tai siis haistajasta. Kas, täsä, haista ite.

Kerttu ottaa yhden kynttilän ja ojentaa asiakkaalle. Tämä haistaa kynttilää ja yskii. 

- Aha, ei paras. Se oli kaneliriisipuuro. Kokkeillaan tätä.

Kerttu alkaa päästä vauhtiin. Asiakas haistaa useampaa kynttilää. Lopulta tervatynnyrituoksu saa asiakkaan nuuhkimaan hyvillään. 

- T-rv-t-nn-r   o   p-r-s. 

- Juu, se on meijän oululaisten lempijuttu, tervatynnyri on paras.

Yhtäkkiä Sälli ponnahtaa tuolistaan ylös. 

- Mikä sulle tuli? Jaakko kysyy. 

- En tiijä. Joku vieteri poksahti. 

- Kyllä mun veli ossaa sen korijata käjen käänteesä, Kerttu lohduttaa. 

- Mikä veli? 

- Öö, siis tarkoitan, vartija, eiku veljeni vartija, Kerttu takeltelee. - No, hyvä on, se Pätmänni-Arttu. Se on mun veli!

Kaikki katsovat häntä sanattomia, kunnes saavat sanat takaisin suuhuihinsa, osa täydellisesti, osa vähemmän täydellisesti. 

- Ai,  Artt  si-lt  Väär-n  Vänk-r-n  Tuott-st-ko? 

- Mistä? Kerttu ihmettelee. 

- Väärän Vänkyrät Tuotteet oli sen Pätmänni-Artun firma, Jaakko selittää. 

- Ne  o  järk-tt-v-n  loist-via,  ost-n  kaikk.  P-r-s. 

- Aha, oho. Hyvä Arttu. Kai sitten. 

- Vaiht-ko  se  n-meä? 

- Tä? Kuka? 

- Kai? 

- Ei. Kai.

Asiakas ottaa hyllystä seitsemän tervatynnyrin hajuista ja muotoista kynttilää. 

- Ost-n  seits-m-n,  kiit-s. 

- Kiit-s.

Asiakas maksaa, Kerttu pakkaa tavarat, antaa kuitin ja kiittää. Asiakas kiittää ja lähtee. Ovikello kilahtaa. 

- Tuo puh-t-p  tartt, Kerttu sanoo ja istuu jälleen pyöreään pöytään kuulemaan tuomionsa.

Tässä Kertun jälkimmäisessä asiakastapauksessa oli kyse tahattoman tilannekomiikan ymmärtämisestä ja hyväksikäytöstä, senat sakaisin ja sitä rataa. Kanasokeus voi iskeä milloin vain ja se on todellakin tarttuvaa. Mikä kanasokeus? No se, kun sanasokeus-sanakin menee väärin, kääntyy kanaksi. Ei tietenkään minulla ole niin tapahtunut koskaan. No, on siis. Ja useasti. Ja koko ajan! Ei aina tarvitse osata täydellisesti, ja silti voi onnistua täydellisesti. Tai sitten rentoutuu jo niin täydellisesti, että lavertelee kaiken, puhuu niin totta kuin voi ja sitten saakin odotella tuomiota. Mutta Kertulle sitä ei tule, tuomiota siis. 

- Kyllä sää Kerttu oot mahtava ihiminen, tuommosen asiakkaan kansa ossaat olla nuin luontevasti. 

- Vähemmästäkin ois voinu mennä ihan sekasi, niinnää vaa jatkoit ku ei mittää. Ja sun velikin on aikamoinen. 

- Ja ne hajut nää kuvvailit niin ihanasti, että selevä kuva nousi silimien etteen.

Jaakko kyllä hieman toruu. 

- Sulla pittäis kyllä ottaa yhteyttä siihen veljees, asiat pitää selevittää. 

- Juu, yritän, Kerttu sanoo. – Soitan heti kohta. Mutta Jaakko, mulla piti kysyä, että kuinka vakava tilanne sillä Artulla on? 

- Yritän tehä parhaani, mutta vähintään viranommaisen harhauttaminen.

Sälli nousee ja ottaa käteensä yhden tervatynnyrikynttilän, haistaa sitä ja hänen katseeseensa nousee jotain sanoinkuvaamatonta, jotain jo kauan unohduksissa ollutta kuvaa, muistoa. 

- Sukka. Matleenan sukka.

JATKUU KUIN SUKKANA...