13. luku - Iliman lippuja junnaan
Sällin ajatuksiin alkaa ilmestyä häivähdyksiä, ensin tynnyreistä ja koskenlaskusta, sitten jotain langoista ja kissoista. Yhtäkkiä valtava liekkimeri valtaa Sällin mielen ja hän muistaa. Matleena, Pikku, Matilda, Miina. Ja ne sukat, punakeltainen pystyraitarivi, syvän vihreä varsi.
- Salli, sun täytyy olla sukua niille, se oli suvun perinnesukka ja...
- Sukua kelle?
- Mikä sukka? Haiseeko se kynttilä niin pahalta?
Ennen kuin Sälli ehtii vastaamaan näihin kysymyksiin, hänen puhelimensa soi:
- Sälli puhelimesa.
- …
- No terve.
- …
- Ei, ihan hyväsä paikasa.
- …
- Mikä kierros? Ei, en oo tilannu... Mikä?
- …
Sälli jähmettyy kuuntelemaan. Muut yrittävät vieressä selvittää, kuka soittaa.
- Juu.
- …
- Juu.
- …
- Jaa.
- …
- Ookoo, nähhään.
Sälli sulkee puhelimen vakavana. Muut odottavat.
- Kuka, mitä...
- Meijän pittää kaikkien lähtiä ny kiireesti, meille on varattu erikois-PotnaPekka-kierros.
- Kuka, mitä?
- Niin, siis, nyt vaan mennään, tai itketään ja mennään, Sälli sanoo melkein vihaisesti.
Kerrottakoon lukijoille, että potnapekka eli
koskikorento on keväisin jään alta nouseva ötökkä. Mutta Sälli tarkoitti nyt
varmaankin PotnaPekkaa, Oulussa kesäaikaan kevyen liikenteen teitä pitkin
kulkevaa minijunaa, jonka kyydissä pääsee kiertoajelulle keskustasta Nallikarin
hiekkarannoille ja takaisin. Nähtävästi sitä voi tilata ryhmille vielä näin
syksyisinkin, jos tiet ovat vielä kulkukelpoisia. Mutta ymmärtääksemme Sälli ei
sitä ole tilannut, vaan ihan joku muu.
Juuri, kun Sälli, Salli, Kerttu ja Jaakko ovat astumassa ovesta ulos, tulevat Aliina ja Eerik vastaan. Kaikki tervehtivät toisiaan iloisesti. Vain Sälli näyttää kiemurtelevan paikoillaan ja vain Salli näyttää tajuavan tämän omituisen käyttäytymisen.
- Nii, meilä ois vähä uutisia, Aliina aloittaa, mutta huomaakin Sallin. – Ai, kukas sää oot?
- Salli, Sällin ystäviä, tämä vastaa.
- Oi, kun hauska tutustua, mää oon Aliina ja täsä on Eerik...
Sällin kärsivällisyys katkeaa.
- Hei, nyt ei ehitä juttelemmaan enempää, Sälli kiirehtii. – Aliina ja Eerik, te tuutte myös mukkaan.
- Mitä, minne?
- Ei oo aikaa, mennään.
Koko poppoo siirtyy Sällin johdolla Rotuaarilta kaupungintalon eteen. Siellä heitä odottaa jo iloisen keltainen minijuna, jonka veturissa istuu siniseen asuun pukeutunut kuljettaja. Tämän kasvoja ei näy lakin alta, mutta hän nostaa kätensä tervehdykseen, kun tulijat nousevat vaunuun.
- Hei, me päästään turistikierrokselle, kivvaa!
Hermostuneelta vaikuttava Sälli istuttaa kaikki omille
paikoilleen pienen junan penkkeihin, Jaakko ja Kerttu takariviin, Aliina ja
Eerik keskelle ja itse hän istuutuu Sallin viereen vaunun ensimmäiseen riviin.
Junaan ei tule muita, tämä kyyti on vain heille, ensimmäinen ja viimeinen vaunu
ovat täysin tyhjillään.
Plingplong. Juna nytkähtää liikkeelle. Vauhti ei ole kova, mutta mukulakivikadulla meno on aika heilahtelevaa ja rytkyvää. Kyytiläiset istuvat pidellen penkeistä kiinni ja kuskin ääni kuuluu kaiuttimista.
- Hyvät matkustajat. Lähdimme kaupungintalolta Rotuaarin kautta kohti Kauppatoria. Matkamme määränpää on Nallikarin uimaranta, josta palaamme Pikisaaren kautta takaisin. Pyydämme, älkää nousko vaunussa seisomaan, kun juna on liikkeellä. Olette tervetulleita kiertoajelulle.
Juna ohittaa nykyisen Keskustan Poliisiaseman, entisen Sampo-Pankin rakennuksen. Kuski jatkaa turistioppaan työtään.
- Tällä paikalla oli muinoin Uuden Apteekin rakennus, joka paloi maan tasalle 1882 suurpalossa.
- On se harmi, ku Oulu on palanut niin ussein ja mahtavia rakennuksia hävis, Kerttu kommentoi. – Ja nyt on tämmösiä rumiluksia tilalla. No, onneksi joitain vanahoja on säästyny.
- Oulussa on riehunut suurpaloja kymmenen kertaa, kuulutus kaikuu.
Juna ohittaa Kaarlenholvi-ravintolan ja selostus kertoo, että se on toiminut muun muassa kenttäsairaalana, merimieskotina ja Suomalaisen Klubin alkutyyssijana.
- Tämän 1700-luvun lopulta peräisin olevan rakennuksen puuosat paloivat 1822 suurpalossa, kivijalka jäi. Korjattu, uusi rakennus sen sijaan säästyi 1882 palolta. Mainittakoon, että kansallisrunoilijamme Johan Ludvig Runeberg asui rakennuksessa setänsä luona kouluvuosinaan ennen näitä paloja.
- Jatkamme matkaamme kohti Kauppatoria, jonka rannasta päin on kuvattu, maalattu, tallennettu useita Oulun suurpaloja, kuten osa matkustajistamme erittäin hyvin tietää.
Sälli ei voi katsella nähtävyyksiä. Muistot alkavat polttaa hänen mieltään entistä selvempinä.
- Sälli, mikä sulla on hätänä? Salli kuiskaa. – Sää puhhuit siitä sukasta ja jostain suvust…
- Emmää nyt voikaan…
Opastus keskeyttää Sällin.
- Kanssamatkustajat. Saavumme Kauppatorille ja torin rantaan. Täällä on toiminut vilkkaan tervakaupungin satama-, kauppa- ja varastoalue. Myös toripoliisin toiminta keskittyi tälle alueelle. Matkustajat, jotka tietävät tai muistavat enemmän, teillä on mahdollisuus nyt avautua ja jakaa kokemuksianne toisille.
Kaikki paitsi Sälli vilkuilevat salaa toisiaan ja piinapenkissään hikoilevaa Sälliä.
- Sälli, mitä tämä oikeen on? Jaakko kysyy. – Miksi me ollaan täällä?
Tulipas sieltä iso, filosofinen kysymys, mutta kuunnellaan, mitä Sälli vastaa.
- No hyvä on, Matleenan sukka.
- Kenen? Kerttu ihmettelee. – Mikä ihime siinä sukassa on? Oot alottanut siitä puhumisen jo usiasti, ainakin pari kertaa.
Juna kaartaa kauppahallin edestä ja kulkee ravintola- ja myymäläkäyttöön kunnostettujen ranta-aittojen, kaksikerroksisten makasiinien ja torin myyntikojujen vierestä kohti rantaa, kevyen liikenteen väylälle.
- Jatkamme tästä Linnansaaren, Raatinsaaren ja Toivoniemen kautta Tuiran puolelle asti. Sitä ennen kehotan kaikkia matkustajia tutkimaan syvintä sisintään.
- Täh? Onko tämä joku Idän Pikajuna? Aliina säikähtää. – Kohta Poirotti ilimestyy jostain ja me ollaan kaikki syyllisiä.
- No ei tämä kyllä mikään pika ole, lähinnä etana, Eerik rauhoittelee, mutta mielessään häntäkin jo vähän hermostuttaa.
Vasemmalle jää kaupunginteatteri (Pätmännin teatteri) ja kirjasto, edessä oikealla kohoaa hotelli Radisson Blu, (entinen Vaakuna) ja juna kulkee näiden välistä siroa pikkusiltaa pitkin Linnansaareen.
- Nymmää älyän, Jaakko älähtää. – Sillä on jottain tuttua äänesä!
- Kellä?
- Tuolla kuskilla. Se on Pätmänni.
JATKUU, MUTTA MITEN...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti