Mitä, kysyttiinkö minulta jotain? Kohta vastaan. Mutta sitä
ennen kysyn: Keksitkö kaksi lausetta, jotka ovat täysin vastakohtaisia, mutta
tarkoittavat todellisuudessa samaa asiaa? Tai kaksi lausetta, jotka kuulostavat
samalta, mutta tarkoittavatkin ihan päinvastaista?
Kokeillaan: ”Syö. Älä syö.” Ne kuulostavat vastakohdilta. Ja
ne tarkoittavatkin eri asioita. Ensimmäisessä kehotetaan syömään ja toisessa
kehotetaan olemaan syömättä. Selkeitä viestejä. Positiivinen - negatiivinen. Vastakohdat
> lopputuloksena vastakohdat, niin kuin pitääkin. (Sama matemaattisina
kaavoina: A=X. -A=-X. Tosia.)
Kokeillaanpa toista: ”Laita sukka jalkaan. Laita jalka sukkaan.”
Vaikka asiat on ilmaistu kahdella täsmälleen päinvastaisella tavalla, on lopputulos
silti aivan sama; sukka on puettu jalkaan. Miten tämä on mahdollista? Riippuuko
se siitä, kumpi asia liikkuu ja kumpi on paikoillaan? Tai tässä tapauksessa, että
kumpi menee kumman sisään? Sukkahan ei mene kirjaimellisesti jalan sisään,
vaikka ensimmäisestä lauseesta voisi niin päätellä. Vai voisiko tämä johtua
siitä, että jotkut asiat voi tehdä monella tavalla. Vastakohdat > sama
lopputulos. (Matemaattisena kaavana tässä ei ole mitään ihmeellistä: A+B=X.
B+A=X. Nämä ovat myös tosia. Kyllä matematiikkaan voi luottaa.)
Voiko muitakin sanojen paikkoja vaihtaa merkitystä
muuttamatta? Verrataan: ”Ripusta taulu seinälle. Ripusta seinä taululle.”
Tokihan seinä on mahdollista ripustaa taululle, esimerkiksi näyttelyissä,
messuilla, lavasteissa tämä voi olla aiheellinen tehtävä, mutta tavallisissa
kotioloissa ohje on aika erikoinen ja hyvin erilainen kuin ensimmäinen ohje.
Muita vastaavia käännöksiä: ”Pese kädet saippualla. Pese saippua käsillä.”
”Kaada kahvi kuppiin. Kaada kuppi kahviin.” Yleensä merkitys muuttuu, kun
sanojen paikkaa vaihdetaan. Vastakohdat > lopputuloksena ihan eri asia. (Matematiikassa
tämä olisi taas kummallisempi yhtälöpari: A+B=X. B+A=Y. Samat tekijät, eri
lopputulos, epätosia. Outoa, voiko sittenkään luottaa?)
Entäs tällainen lausepari: ”Ajattele. Puhu.” Nämä
kuulostavat aluksi eri asioilta, ensimmäisessä pyydetään ajattelemaan, toisessa
puhumaan. Ihan selvää. (A=X. B=Y.) Mutta jos asiaa käsitellään äänen tuottamisen
kannalta, ne ovatkin vastakohtia, ensimmäisestä ei kuulu ääntä, toisesta
kuuluu, mutta vastakohtia ei ole ilmaistu negaation kautta. (A=-Y. B=Y) Jos
asiaa käsitellään ajattelemisen kannalta, ne ovatkin samaa asiaa; molemmissa
joutuu ajattelemaan, ensimmäisessä mielessään, toisessa ääneen. (A=X. Y-B=X.) Eri
asiat > lopputuloksena eri asiaa, samaa asiaa tai vastakohtia, riippuen
näkökannasta. Ja kaikilla ihmisillä on varmasti oma näkökantansa, joten
vaihtoehtoja riittää.
Eräs puhekielen sanonta on mielenkiintoinen: ”vähän kai”. Se
voi tarkoittaa hyvää: ”Vähän kai hieno.” Tai se voi tarkoittaa huonoa: ”Vähän
kai kiinnostaa.” Ensimmäisessä se korostaa jonkin hienoutta, toisessa se
korostaa jonkin kiinnostamattomuutta, ei siis kiinnosta vähääkään. Sanonnan
kirjaimellinen merkitys, ’hieman ehkä’ on jäänyt aika kauas vakiintuneista
puhekielen merkityksestä, jonka salainen merkitys lisäksi vaihtelee asiayhteyden
mukaan. Sama sanonta > lopputuloksena päinvastaista korostavuutta,
tilanteesta riippuen hyvällä tai pahalla. (~-A?=X*X. ~-A?=-X*X. Kuka näitä
kaavoja ymmärtää?)
Usein esimerkkinä käytetty suomalainen lause: ”Kuusi palaa.”
Sille löytyy ainakin kuusi, tai siis enemmänkin eri merkitystä. Saisinko kuusi
palaa, kiitos. Apua, joulukuusi palaa. Tai joulukuusi palaa reissultaan. Herra
Kuusi palaa. Kuusi henkilöä palaa matkaltaan. Sinun kuusi palaa kierroltaan,
tai palaa poroksi. On siinä kääntämistä ulkomaalaisille. Mutta nämä eivät ole
varsinaisia vastakohtia, mutta ihan esimerkkinä sanojen monimerkityksellisyyksistä.
Sama lause > erilaisia lopputuloksia. (6 kpl…)
Muita mahdollisia väärinkäsityksiä aiheuttavia lauseita:
”Juu, ei sitä kyllä noin voi tehdä.” Viljellään samassa lauseessa sekä ’kyllää’
että ’eitä’. (+-A+=-X.) ”Tupakointi on kiellettyä sille rajaamattomissa
paikoissa.” Sallimaton sallitaankin tuplanegaation avulla. (-B+(-paikka)=Y.)
”Laki ei koske muutoin kuin satunnaisesti rakennustyötä tekeviä.” Negaatio
yhdistettynä kahteen erilaiseen rajaukseen, poissulkevaan sekä ajalliseen.
Helposti sekoittuu, että ketä laki loppujen lopuksi koskee. (C-(-+/-~aika*työ)=Z.
On näissä laskemista.)
Ei näillä esimerkeillä varmastikaan ole jokapäiväisten
viestien kannalta mitään merkitystä, varsinkaan keksityillä matemaattisilla
kaavoilla. Voi vain ihmetellä suomen kieltä ja sen kummallisuuksia. Enkä kerta
kaikkiaan tiedä, että miksi olen joutunut tällaiseen sanojen syöveriin. Ehkäpä
ihmisten välisen viestinnän ymmärtämisen ja ymmärtämättömyyden takia. Mikä voi
mennä viestinnässä pieleen, se menee varmasti, jos näinkin yksinkertaisilla
lauseilla pääsee näin monenlaisiin lopputuloksiin. Ja tämä on vasta
amatöörikielitieteilijän päästä vedettyjä pohdiskeluja. Ai, kummasta päästä?
Niinpä juuri. Nyt vasta vastasin. (-X+Y=VAASTAAA!!!!!)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti