Irrottelua

Heräsin eräänä aamuna erittäin huonosti nukutun yön jälkeen siihen, että jalkani olivat kääntyneet nurin. Siis siten nurin, että polvet ja jalkaterät olivat kääntyneet taaksepäin. Tiedoksi teille lukijoille, jotka ette ehkä tiedä, että olen vain luuranko ja luuni ovat aika irtonaisia joskus. Mutta koskaan aiemmin ei yöllä pyöriminenkään ole tällaista reaktiota aiheuttanut.

Yritin nousta sitten sängystä nostaen jalat sängyn reunan yli lattialle, mutta toinen sääriluuni nousikin ylöspäin ja paukautti kantapään suoraan otsaani. Siitä hermostuneena hypähdin suoraan pystyyn ja astuin askelen kohti aamutakkia, joka roikkui tuolin selkämyksellä. Polvesta kääntynyt sääri halusi kuitenkin lähteä eri suuntaan ja hetken ilmalennon jälkeen rämähdin pää edellä suoraan tuolin selkänojan läpi. Pari pinnaa katkesi sekä hermoissani että tuolin rungosta irronneessa selkänojassa, jonka karmit juuttuivat tiukasti kaulani ympärille.

Mutta arvokkuus ennen kaikkea ajattelin, ja hammasta purren puin aamutakin rauhallisesti ylleni ja lähdin hakemaan sahaa. Takki kätki selkänojan sopivasti ja näytin leveäharteiselta patsaalta juuri ennen paljastusta, pää tosin jo pilkistellen kuutiomaisen roikkuvan kankaan yllä. Tällä kertaa lähdin varovaisesti kävelemään ja takaperin, jotta jotenkin osaisin ohjata nurinkurisia jalkojani.

Sahaa ja muita rakennustarvikkeita säilytin piharakennuksessa, pienessä nikkarinverstaassani. Puin siis kumisaappaat jalkaan, vääriin jalkoihin kylläkin, kun en osannut ajatella, mikä jalka oli nyt mikäkin. Mutta pääsin lopulta ulos ja ensimmäiseksi hain postin laatikosta. Eiköhän naapurin rouva tullut juuri samaan aikaan kohdalle koiransa kanssa. Huusimme aamutervehdykset koiran haukunnan yli. Koirarukka oli kauhuissaan moisesta kankaan peittämästä liikkuvasta laatikosta ja sen emäntäkin hieman ihmetteli, joten yritin selittää jotain niskan venähdyksestä ja lääkärin määrästä tuesta. Onneksi rouva ei nähnyt kävelyäni, jossa varmasti olisi ollut vielä suuremman ihmettelyn aihetta.

Kompuroin hitaasti höyläpenkin ja sahojen ääreen. Asetin sanomalehden höyläpenkin päälle ja aloin etsiä sopivaa sahaa. Valitsin pienen lehtisahan, jolla ehkä pääsisin tarpeeksi lähelle sahattavaa karmin osaa, mutta osaisin pitää terän tarpeeksi kaukana luistani. Sahaaminen olan yli sivuittain ei kuitenkaan ollut ihan helppoa. Sahan terä katkesi eikä irronnut enää puusta. Seuraavakin terä päätti samoin. Kohta puussa törrötti jo viisi terää. Katsahdin sanomalehteä. Etusivulla oli mainos, jossa mies ajoi partaansa huipputyylikkäällä viisiteräisellä partakoneella. Aivan kuin minä, ajattelin katkerasti. Päätin mennä viimeisen ehjän terän kanssa vessan peilin eteen sahaamaan.

Ja sehän onnistui kuin unelma. Käsi ohjasi sahaa huomattavasti varmemmin ja oikean suuntaisesti. Sahasin puun poikki kahdesta kohdasta ja sen jälkeen karmi irtosi helposti kaulastani. Mutta lavuaari meni tukkoon sahanpurusta. Miksi en tajunnut laittaa sanomalehteä suojaksi? Ei auttanut muu kuin hakea jakoavaimet ja viemärinavaajavieteri ja kumartua lattialle avaamaan putkia. Lattialle istahtaminen näillä jaloilla ei ollutkaan sitten niin unelmaa. Tuntui, että jalkoja olisi ollut huomattavasti enemmän kuin ennen, mutta lopulta istuin lattialla, jalkaterät nätisti sylissäni kuin itse joogamestarilla. Onneksi sahanpurutukos oli liimautunut hiuksiin kiinni ja jumittunut putken mutkaan eikä ollut ehtinyt mennä syvemmälle. Mistähän minullekin näitä hiuksia ilmestyy lavuaariin? Sain putket putsattua ja kasattua uudelleen paikoilleen.

Sitten muistinkin alkuperäisen ongelmani, jalkojen kääntymisen nurinpäin. Saisinkohan käännettyä jalat takaisin näillä välineillä? Kiinnitin toisen jakoavaimen polviniveleen ja toisen sääriluun yläosaan. Kokeilin vääntää näitä eri suuntiin. Aluksi ei tapahtunut mitään, mutta yhtäkkiä luut antoivat periksi ja sinkoutuivat eri suuntiin. Näinhän pitikin. Tein saman homman toiseen jalkaan. Lopulta keräilin luuni lattialta ja kasasin ne oikein päin paikoilleen. Ja kävelin iloisesti keittiöön keittämään aamukahvia. Kyllä irrotteleva aamujumppa piristää erityisesti huonon yön jälkeen.