Kokkeilu-blogi loman nälkään

Terevetulua Luisevan Sällin Kokkeilu-blokkiin. Ku osalle lukijoista voi tehhä vaikeuksia seurata reseptejä tällä oulun murteella, niin siirryn takaisin yleiskieleen.

Ainahan me kaikki olemme loman nälässä, mutta onneksi sen nälän lomassa voi etsiä makuelämyksiä, jotka siirtävät meidät ajatuksissamme jonnekin muualle, unelmiemme paikkaan. Valitse siis mieleisesi haaveilukohde ja lähde kanssani sammuttamaan loman nälkää ja kokkeilemaan rohkeasti uutta. Enkä nyt puhunut oulua, vaan tarkoitin ihan kokkina olemista. Toki kokeilukin kuuluu tähän reseptiin.

Ihan ensimmäisenä on etsittävä hieno kokkeiluun sopiva asu. Minulle sopii erinomaisesti raitakuosi ja kuulas hipiäni vaatii jonkin selkeän ja vaikuttavan värin, siksi päädyin tulipunaiseen esiliinaan, jonka klassiset vaakaraidat korostavat herkästi muotojani. Seuraavaksi muokataan puitteet, rakennetaan ympäristö, jossa ruoan valmistaminen näyttää helpolta ja innostavalta. Jotain simppeliä ja siistiä, mutta haluttua kohdetta ja kokonaisuutta korostavaa. Punainen seinä kuvastaa unelmieni paikan lämpöä ja höyryävä musta kattila on kuin itse hornan kattila. Kello seinällä ei kuvasta ikuista tulipalokiirettä, vaan sitä kuinka ihmeen paljon viidessä minuutissakin voi saada aikaiseksi. Käytä mielikuvitustasi ja sisusta itsellesi haaveidesi näköinen kokkauspaikka.

Teemmepä sitten mitä tahansa, varsinaisen kokkeilun voisi aloittaa vaikkapa pilkkomalla sipulia pieniksi kuutioiksi, tai sitten itkemällä ja pilkkomalla. Tavanomaisuudestaan huolimatta sipulin silppuaminen on aina yhtä uusi ja avartava seikkailu, jonka syövereihin voi upota useammaksi toviksi. Tai sitten ei.

Minulle yksi tärkeimmistä seikoista ruoan laitossa on raaka-aineiden aitous ja tuoreus. Käväisinkin juuri hetkeä ennen kokkauksen aloittamista kalassa ja sen tuoreempaa saalista en voisi toivoakaan. Minun haaveideni paikkaan kuuluu ehdottomasti haineväsoppa, hieman eksotiikkaa ja vaaran tunnetta. Vaikka nyt en saanutkaan ihan aitoa haita tähän hätään, niin pelkkä psykologinen ketjutus jostain meren elävästä lautaselle vie jo pitkälle. Ajatushan on kuitenkin aito. Ja aidoista kalan ruodoista saadaan aivan loistava liemi.

Tuoretta, puhdasta vettä kattilaan porisemaan, sekaan pääosan esittäjät, kalan ruodot ja mausteeksi suolaa, pippuria ja tilliä. Haudutetaan kunnolla ja siivilöidään ruodot pois. Liemeen lisätään muutama peruna, porkkana ja palsternakka sekä sipulit. Kun vihannekset ovat kypsiä, mukaan hieman voita ja ehkä maitoa. Kun keitos on kiehahtanut, se olisikin tarjoilua vaille valmis. Olisi, mutta tässä vaiheessa minulla voi kuitenkin iskeä kokeilunhalu. Mitä jos ripottelisinkin keittoon tuoreita, paistettuja kanttarellejä! Ja juoksen heti metsään keräämään niitä. Sillä tuloksella, että yleensä keitto kiehuu yli hellalle, palaa pohjaan ja kattila on pilalla. Mutta kokeilu on osa kokkeilua, epäonnistumisetkin on hyväksyttävä. Upsista ja ylös vaan!

Sen jälkeen, kun ei ole enää mitään, mitä tarjoilla ja vieraat ovat jo kohta ovella, paine iskee päälle. Silloin voikin kokeilla jotain todella uutta. Lähteä vaikka kiertämään kioskeja ja metsästämään, josko joku myisi aitoja, tuoreita hodareita. Ja löytyyhän niitä, vaikkei olekaan vielä kapakoiden sulkemisaika. Herkullisen sinappihodarin lisukkeeksi voi tarjoilla rouhittuja Jellona-tervapastilleja, jotka antavat aterialle todella särmää, potkua ja tulisuutta, niitä kaikkiahan on haaveideni paikka pullollaan.

Ja lopuksi katat ruokapöydän tyyliin sopivaksi ja parhaat ystäväsi saapuvat nauttimaan haaveidesi paikan mauista ja tunnelmasta yhdessä kanssasi. Loman nälkäsi on ainakin hetkeksi tyydytetty.

Olen nyt kertonut yhden loman nälän sammuttamisohjeen, mutta varmasti osaat jo tämän reseptin pohjalta kokeilla omien unelmapaikkojesi tuomista lautaselle ihan uudella tavalla. Näin ruokapöytä voi yllättää sinut itsekin, joskus negatiivisesti, mutta toivottavasti useimmiten positiivisesti. Kokkeilun nälkä kasvaa syödessä, yhdessä loman nälän kanssa, mutta jostainhan on lähdettävä liikkeelle.