Ehkä olen vain osannut erotella itsestäni sisimmän ytimen enkä pelkää näyttää sitä kaikille. Olkoon se sitten 'vain'. Joku voi toki pelästyä tällaista paljautta. Sentään en ole pelkkä kuori tai päällyste, joka lössähtäisi kasaan ensimmäisellä askeleella ja rullautuisi makkaraksi toisten poljettavaksi.
No, niin, nythän minä sitten vakuutuin. Eli unohtakaa kaikki, mitä sanoin, mutta lukekaa jatkossa, mitä tulen höpisemään elämästäni pelkkänä luurankona. Ja unohtakaa sitten nekin. Unohtaminen antaa tilaa uudelle. Taidanpa itsekin unohtaa, että olen ihan tavallinen luuranko.
No, hyvä on. Kuten tarkkaavaisimmat lukijani varmasti huomauttaisivat; tunnustan, että olenhan minä puutteellinen. En ole kovin lihaksikas eikä ihoni hohda kuin helmisimpukka. Ja aivojakaan minulla ei ole. Mutta elän sillä, mitä minulla on jäljellä, ja täysillä elänkin.
Ja nyt pistän kevättanssiksi! Lukemisiin!
Upea tanssi, Sälli! Olet juuri oikeanlainen - aika källi!
VastaaPoista